sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kesän makuja talteen




Tämän kesän ensimmäinen hillosatsi on nyt purkissa. Kirsikkahillo saa mukavan säväyksensä kanelista, jota tankona keitetään hillottavien marjojen kanssa. Ostin torilta nyt vain pari litraa espanjalaisia kirsikoita, joita kivien poiston jälkeen oli kilon verran, joten hilloa tuli tällä kerralla vain neljä purkillista (4 x 320 ml).

Kirsikoita saa tähän aikaan kesästä melko edullisesti torilta - nämä maksoivat Tampereen Laukontorilla 3 euroa litra. Hilloon tulevien kirsikoiden on oltava hieman hapokkaita, jotta hillo hyytyy. Liian makeita kirsikoita ei siis kannata hillota, on kokemus osoittanut. Kirsikankiven poistaja on tässä puuhassa oiva apuväline, suosittelen!

Kirsikkahillo

1 kg kirsikoita (perattuja)
½ dl vettä
500g hillosokeria
1 - 2 kanelitankoa

Perkaa ja halkaise kirsikat. Kuumenna vesi, marjat ja kanelitangot kattilassa. Sekoita hillosokeri höyryävään seokseen, kuumenna kiehuvaksi ja keitä kevyesti poreillen 15 minuuttia. Seikoittele välillä.

Laita uuni kuumenemaan 100 asteeseen ja kuumenna puhtaat lasipurkit ja kannet siellä.

Anna hillon jäähtyä sillä aikaa, noin puoli tuntia eli kunnes kirsikat eivät enää nouse pintaan. Sekoita pari kertaa jäähtymisen aikana ja kuori mahdollinen vaahto hillon pinnalta.

Purkita kuuma hillo ja sulje heti tiiviisti. Anna jäähtyä. Hillo hyytyy lopullisesti suurin piirtein vuorokaudessa. Säilytä hillo mieluiten viileässä ja valolta suojattuna.

Hillo maistuu erinomaiselta niin paahtoleivällä kuin viilin tai jogurtin kanssa.





torstai 26. kesäkuuta 2014

Lounasta ja iltapalaa brittiläisellä aksentilla




Näistä aineksista syntyi tämänpäiväinen lounassalaatti, Ohrainen rucola-granaattiomenasalaatti, johon vinkin ja innoituksen sain sisareltani. Hän oli tämäntapaisen parissa lounastanut viime viikolla Lontoossa Tate Modern -museossa vierailleessaan. Alkuperäisen salaattiversion (Pearl Barley and Pumpkin Salad) kurpitsa on tässä korvattu rapsakaksi kypsennetylla porkkanalla. Kurpitsa ei kuulemma edes maistunut juuri miltään, porkkana on siltäkin maukkaampaa sekä helpommin saatavilla.

Sitruunavinaigrettellä maustettu salaatti on maistuva sekoitus suolaista, makean kirpakkaa, pehmeän pyöreää ja kivasti purtavaa syötävää. Sen seuraksi sopii mainiosti vaikkapa täysjyväpatonki ja kivennäisvesi.




Ohrainen rucola-granaattiomenasalaatti [2:lle]

1½ dl ohrahelmiä tai täysjyväohraa [Torinon täysjyväohra kypsyy 8 min., Urtekram ohrahelmet 20 min.]
2 porkkanaa [keskikokoisia]
1½ dl granattiomenan siemeniä
1 dl saksanpähkinöitä [pilkottuna]
iso ruukku rucolaa
punasipulia tai kevätsipulia maun mukaan [salottisipulikin sopii]
fetajuustoa [tai välimerellistä juustoa, kuten sitä Apetina-purkissa kutsutaan]

Sitruunavinaigrette:
½ sitruunan mehu ja raastettu kuori [= 1/4]
mustapippuria myllystä
vähän suolaa
ripaus sokeria tai tilkka agavesiirappia
rypsiöjyä [= 3/4]

Valmista ensin vinaigrette. Helponta se on tehdä leveäsuisessa pikkupullossa [ostin viime Helsingin reissulla Chez Mariuksesta parilla eurolla soman luonnonkorkilla varustetun pikkupullon, johon mahtuu sopivasti yhden kerran kastikeainekset]. Raasta pestyn sitruunan kuori hienoksi raasteeksi ja purista sitruunasta mehu. Lisää pippuri, suola ja makeutus. Ravista sekaisin ja lisää öljy. Ravista taas. Anna tekeytyä sillä aikaa, kun valmistat salaatin.

Keitä ohrasuurimot pakkauksen ohjeen mukaan, mutta ei liian kypsiksi. Niihin on kiva jättää vähän purutuntumaa. Voit kypsentää ne myös kasvis- tai kanaliemessä. Anna jäähtyä.

Ohran kypsyessä kuori porkanat ja kuutioi pieniksi [n. 7 mm kanttinsa]. Keitä porkkanakuutiot vähässä, suolalla ja sokeriripauksella maustetussa vedessä. Jätä nekin al denteksi. Kaada keitinvesi pois ja huuhtele kylmällä vedellä.

Irrottele granaattiomenan siemenet. ÄLÄ kuitenkaan LEIKKAA hedelmää, vaan katso siementen irrotteluohjeet vaikkapa täältä, muuten saat aikamoiset mehuroiskeet aikaiseksi.

Napsauttele saksanpähkinät sormilla palasiksi ja paahda niitä jonkin aikaa kuumalla kuivalla paistinpannulla - varo polttamasta niitä! Anna pähkinöiden jäähtyä.

Napsi rucolanlehdet ruukusta saksilla. Huuhdo ja kuivaa tarvittaessa [käytä salaattilinkoa ja jos et omista sellaista, hanki sellainen vaikka Ikeasta - se on tosi kätevä kapistus]. Rucolaa saa tässä salaatissa olla reilusti!

Hienonna sipuli ja varttakin, jos käytät kevätsipulia [Lidlissä sattui olemaan punasipulia kevätversiona, joten käytin sitä].

Hienonna feta karkeahkoksi muruksi, jos käytät kuutioita, pilko niitä hieman pienemmiksi.

Kasaa ainekset fetaa lukuunottamatta salaattikulhoon, valuta sitruunavinaigretteä päälle ja nostele ottimilla sekaisin. Ripottele fetamuruset salaatin päälle. Osan kastikkeesta voit jättää ruokailijoiden itse lisättäväksi.

Mikään pikasalaatti tämä ei ole, mutta sen voi valmistaa melkein valmiiksi vaikka edellisenä iltana. Rucola ja fetajuusto kannattaa lisätä vasta syöntipäivänä, muuten menee ikäväksi mössöksi.
Bon appétit! Enjoy your meal!




Illalla tuli vielä testattua brittiläisen aitoja skonsseja. Nämäkin tuon siskon matkan inspiroimana. Ohjeen kaivoin netistä. BBC:n sivuilta löytyy usein hyviä ohjeita ja mittayksikötkin ovat nykyään ymmärrettävässä muodossa. Englanninkielinen ohje on täällä ja tuossa alla sen suomennos. Nämä ovatkin sitten vähän nopeatekoisempia kuin tuo salaatti, onneksi!


Scones eli skonssit [9 - 10 kpl]

450 g puolikarkeita vehnäjauhoja
5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
75 g voita
75 g hienoasokeria
2 kananmunaa + 1 muna voiteluun
1½ dl maitoa [Alkuperäisessä ohjeessa on vähemmän, mutta lienee täkäläiset jauhot sen verran erilaisia, että oli ihan pakko lisätä nestemäärää, saatoin lorauttaa jopa lähemmäs 2 desiä].
Vaihtoehtoisesti voit kokeilla vähentää jauhojen määrää 400 grammaan ja antaa maitomäärän olla noin 1,35 dl. Lopputuloksena pitäisi kuitenkin olla pehmeä, mutta ei kovinkaan tarttuva taikina.

Jos et omista talousvaakaa, katso mittoihin muuntoapua täältä.
Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen.

Seulo jauhot taikinakulhoon ja sekoita niihin leivinjauhe sekä ripaus suolaa [1/4 tl]. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty suolatonta voita, mutta ainakin mun makuun oli tarpeen lisätä hiukkasen suolaa vaikka voi olikin tavallisen suolaista.

Lisää jauhoihin voi pieninä kuutioina ja nypi sormin seos murumaiseksi [aika kuivaa tuli, voita on sen verran vähän, voisi vaikka vähäsen lisätä sitäkin]. Vatkaa munat ja sokeri kevyesti keskenään ja sekoita jauhoseokseen lastalla tai puukauhalla. Lisää maitoa vähän kerrallaan sekoittaen samalla, jotta saat aikaiseksi tasaisen, pehmeän taikinan.

Jauhota leivinpöytä kevyesti ja kumoa taikina sille. Muotoile jauhotetuilla käsillä taikina parin sentin paksuiseksi levyksi ja ota siitä muotilla kakkusia. Parhaiten toimii metallinen pyöreä muotti, joka leikkaa taikinan eikä litistä kakkusten reunoja kiinni. Hätätapauksessa toimii myös ohutreunainen lasi. Varo pyöräyttämästä muottia, paina vain napakasti pöytää vasten. Kakkusten reunojen on uunissa noustava haitarimaisesti ja pyöräyttäminen saa reunat nipistymään kiinni. Muotoile jäännöstaikina uudelleen levyksi ja ota muotilla lisää kakkusia.

[Mulla oli käytössä muotti, jonka halkaisija on 7 cm, koska Britanniassa skonssit ovat yleensä suurin piirtein sitä kokoluokkaa. Alkuperäisohjeessa muotin halkaisija on 5 cm ja joissakin nettiohjeissa oli tehty sitäkin pienempiä suupalaskonsseja. Eli kukin tehköön makunsa mukaan.]

Kiepauta skonssit leivinpaperin päälle pellille alapuoli ylöspäin [en tiedä mikä taika tässä on, mutta näin on tuossa ohjeessa] ja voitele kevyesti vatkatulla munalla. Varo valuttamasta munaa reunojen päälle, sillä se liimaa reunat kiinni, eivätkä ne silloin nouse tarkoitetulla tavalla.

Paista esikuumennetussa uunissa 10 - 12 minuuttia eli kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin.

Tarjoa skonssit hieman jäähtyneinä hyvän teekupposen kera. Halkaise ja päällystä vaikkapa mascarpone-juustolla ja mansikkahillolla. Pelkkä voi ja hillo tahi juustoviipalekin maistuu mainiolta näiden kanssa. Tuoreina ja vielä vähän lämpiminä nämä herkut ovat ihanan pehmeitä ja maukkaita. Vievät ihan kielen mennessään!




Britanniassa sconesit tarjoillaan clotted creamin ja hillon kera, mutta täältä tuota rasvaista (60,5 %) herkkua ei saa. Mascarpone maistuu aika samalta, eikä ole aivan niin rasvaista (n. 35 - 41,5 %). Mutta kuten sanottu, voikin hillon kanssa riittää.




Ja mikä parempaa kuin "Tea for two" eli nauti skonssisi hyvässä seurassa kiireettömästi nautiskellen!


P.S.
Jos skonsseja vielä jäi, ne kannattaa saman tien pakastaa, koska leivinjauhepohjaisina kuivuvat nopeasti. Sulattaessa uunissa tai mikrossa ne taas heräävät henkiin yhtä ihanan pehmeinä ja lämpöisinä.