torstai 26. helmikuuta 2015

Tallinnan terveisiä


Neljän naisen poppoolla oltiin äitini 80-vuotispäivän kunniaksi alkuviikosta spa-lomasella Tallinnassa. Hyväksi havaittussa Meriton Grand Conference & Spa -hotellissa majoituimme pari yötä ja varasimme matkatoimistosta myös sopivat hoitopaketit jokaiselle.

Ohjelmaan kuului myös kulinaarisia elämyksiä. Sunnuntai-iltana kävimme Silk Sushissa aivan Raatihuoneen torin kupeessa, osoitteessa Kullassepa 4. Tilaa oli silloin hyvin, sillä ajankohta ei ollut ravinintolan kiireisempiä. Ruokalista on todella laaja ja kohtuuhintainen. Kaikki tilaamamme sushit olivat oikein hyviä, myös hieman maustetummat.

Maanantaina suuntasimme Telliskiven alueelle ja lounastimme F-hooneella. Siellä on edullinen päivän lounas, mutta annoksia saa myös listalta. Hyvää ruokaa täälläkin ja huokealla! Kivan rosoinen, industrial/kirppistyylinen sisustus. Kuva alla on elokuulta 2013, edelliseltä Telliskiven visiitiltä. Jälkiruokakahvit leivonnaisten kera nautittiin Telliskiven Reval Cafessa.




Viimeisen Tallinna-päivän lounaspaikaksi olimme ajatelleet Vegan Restoran V:tä, mutta se olikin ihan täynnä. Eipä hoksatttu, että päivälläkin voidaan tarvita pöytävaraus. Niinpä kävelimme Rataskaevu-katua muutaman askeleen eteenpäin ja menimme Von Krahli Aediin. Aedin ruokalistalla suositaan lähiruokaa ja luomua.




Ruokalista ei täällä ole niin pitkä kuin Silk Sushissa (siellä oli ihan valinnan vaikeutta), mutta valittavaa löytyy joka makuun, myös kasvisruokia. Oma annokseni oli "Pudelkõrvitsa ja suvikõrvitsa duo kreemise pistaatsiapähklirisotoga" eli suomennettuna "Kermaista pistaasirisottoa kahden eri kurpitsan kera". Kurpitsat olivat pullokurpitsaa parin sentin viipaleina sekä mausteisia kesäkurpitsarullia. Maukasta ja täyttävää 7 euron annoshintaan! Kuva unohtui ottaa, mutta jälkiruoan kohdalla se muistui mieleen. Siispä alla "Von Krahli jääkülm juustukook marjakastmega" eli jäädytettyä juustokakkua marjakastikkeella, 3,50 euroa - syötiin tyttären kanssa puoliksi.

Koskapa Aedin risotto maistui niin herkulliselta, piti heti keskiviikona kotona kokeilla, onistuisinko tekemään itse yhtä maukasta. Kuva ei tosi ole kovin imarteleva, vähän haalea, mutta risotosta tuli hyvää. Alta löytyy siihen resepti, olepa hyvä!




KERMAINEN PISTAASIRISOTTO (4 – 6 annosta)

4 dl risottoriisiä (abrorio tai carnaroli)
2 – 3 salottisipulia (tai yksi iso banaanisalottisipuli)
2 rkl oliiviöljyä
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 l kasvis tai kanalientä
1 dl pistaasipähkinöitä (suolattomia, kuorittuna)
1 dl kuohukermaa
1 dl ruohosipulia silputtuna
mustapippuria
suolaa (tarvittaessa)
(parmesaania raastettuna)

Rouhi pistaasipähkinät ja leikkaa ruohosipuli silpuksi. Hienonna salottisipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota salottisipulia siinä hetken verran. Lisää riisit, sekoittele ja anna niidenkin kuullottua. Lisää valkoviini, sekoittele ja anna sen imeytyä riisiin.

Lisää kuumaa lientä desin parin annoksina niin, että neste peittää riisin pinnan. Sekoittele koko ajan ja lisää uutta lientä, kun edellinen annos on imeytynyt riisiin.

Lisää lopuksi kerma ja rouhitut pistaasit. Mausta rouhitulla mustapippurilla, lisää ruohosipulisilppu, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa sekä halutessasi raastettua parmesaania.

Tarjoa vaikkapa paistettujen broilerinleikkeiden tai kalan ja vihersalaatin kera ja nauti!

Täältä voit tulostaa ohjeen pdf-tiedostona.
Risoton perusohje Jamie Oliverin mukaan löytyy Maku-lehden sivuilta.

P.S. Aedin kesäkurpitsarullat olivat myös niin maukkaita, että täytyy kehitellä niihinkin jokin resepti. Vaikka mulla ei ole kyllä aavistustakaan, mitä niiden välissä oli...




keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Runebergin tortut


J.L. Runeberg

Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin kunniaksi syömme joka vuosi helmikuussa hänen nimeään kantavia leivonnaisia. Moni ei itse Runebergistä tai hänen isänmaallisista kirjallisista tuotoksistaan perusta, mutta en tiedä ketään, joka ei Runebergin tortuista pitäisi.

Meidän perheen Runebergin tortut eivät maistu karvasmantelille (olen aina inhonnut sen makua) eikä niitä kostuteta millään litkulla! Tortuissa tuntuu ja maistuu sopivasti manteli, mutta ei mikään ylimääräinen. Ne leivotaan metallisiin sylinterimäisiin leivosvuokiin, joita äitini teetti vuosia sitten vähäkyröläisellä pläkkisepällä. Nykyään samantyyppisiä vuokia saa myös ostaa joistakin erikoiskaupoista, kuten Helsingin Sanomatkin kertoo. Tässä suora linkki Chez Mariuksen verkkokauppaan. Ja kyllähän tortut samalta maistuvat, vaikka ne leipoisi muffinivuokaan tai paperisiin leivosvuokiin.






Perinteiset Runebergin tortut
6 torttua metallivuoissa tai 8 - 12 torttua paperivuoissa

Ainekset:
100 g voita
½ dl hienoasokeria
½ dl fariinisokeria
1 kananmuna
1 dl vehnajauhoja
1 dl korppujauhoja
½ dl manteleita jauhettuna
1 tl leivijauhetta

Pinnalle:
Vadelmahilloa ja sokerivesikuorrutusta

Vaahdota voi ja sokerit. Lisää muna hyvin vatkaten.

Jauha mantelit tai käytä valmista mantelijauhetta. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan ja sekoita puuhaarukalla tasaiseksi.

Voitele ja korppujauhota vuoat. Pinnoitetut vuoat tarvitsee vain voidella. Vaihtoehtoisesti pane 12 paperista leivosvuokaa pellille. Jaa taikina vuokiin ja paista 200 asteessa uunin keskitasossa 20 minuuttia (isot tortut) tai 10 - 15 minuuttia (pienemmät tortut) koosta riippuen.

Anna torttujen jäähtyä ja koristele sitten nokareella vadelmahilloa, jonka ymärille kiepautat renkaan sokerikuorrutuksella. Hillon ja etenkin sokerikuorrutuksen pitää olla tarpeeksi kiinteitä, jotta ne eivät valu. 

Käytä joko valmista tuubissa myytävää kuorrutusta tai tee se seuraavalla ohjeella:

Sokerivesikuorrutus:
1½ rkl vettä
2 - 3 dl tomusokeria

Hyvää Runebergin päivää ja makoisia herkkuhetkiä!











perjantai 23. tammikuuta 2015

Minipannarit




Muffineitako menossa uuniin? Ehei! Näistä tulee minipannareita!




Kokeile vaihteeksi paistaa pannukakkutaikinasta minipannareita muffinivuoassa. Kotoisasta perusherkusta saat näin uuden näköistä, jonka saat pienellä vaivalla tuunattua vaikka fiinimmäksikin jälkiruoaksi: asettelet pannarin syvennykseen jäätelöpallon, valutat päälle marinoituja marjoja ja vuolet päälle muutaman lastun valkosuklaata.





Minipannarit

4 munaa
1 l maitoa
5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
voita, juoksevaa oivariinia ja margariinia

Vatkaa munien rakenne rikki taikinakulhossa. Mittaa muut aineet munien joukkoon ja sekoita taikina vatkaimella tasaiseksi. Anna taikinan turvota noin kymmenen minuuttia.

Kuumenna uuni 225 asteiseksi. Laita jokaisen muffinivuoan kupin pohjalle nokare voita tai juoksevaa rasvaa. Nosta muffinivuoka hetkeksi kuumaan uuniin, jotta rasva sulaa. Kaada pannaritaikina kannuun ja annostele jokaiseen kuppiin taikinaa suurinpiirtein puoleen väliin saakka.

Nosta vuoka uuniin ja paista pannareita noin 15 minuuttia kunnes ne ovat herkullisesti ruskistuneet pinnaltaan.

Taikinasta tulee noin kolme vuoallista eli 36 minipannaria - riippuen tietysti siitä, kuinka reilusti lorautat taikinaa kuppeihin.

Tarjoa pannarit hieman jäähtyneenä hillon ja vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.


Reseptini löytyy myös Soppa 365 -nettikeittokirjasta.

Hyviä herkutteluhetkiä!




tiistai 20. tammikuuta 2015

Leipä naisen tiellä pitää


Pähkinäinen pataleipä


Tuore, varsinkin uunituore leipä on elämän pieniä, yksinkertaisia herkkuja. Yleensä leivän leipominen vaatii valmistautumista ja vaivaa, mutta niin kutsuttu pataleipä on tästä mukava poikkeus. No, jonkin verran valmistautumista sekin vaatii, muttei vaivaa eikä kummoisia aineksiakaan.

Meillä kokeiltiin pataleivän perusversiota ensimmäisen kerran suurin piirtein vuosi sitten, kun ohjeita ja leipää ylistäviä kommentteja rupesi netissä ja somessa vilahtelemaan tuon tuosta. Erilaisia ohjeita voi googlailla esimerkiksi näillä: "pataleipä" ja "no-knead bread". Ensimmäinen kokoilemamme resepti taisi löytyä Cebicin keittiössä -blogista.

Wikipedia kertoo englanninkielisella sivullaan tämän leipäsortin saaneen alkunsa 1990-luvulla Italiassa ja sittemmin Yhdysvalloissa, jossa sen suosio 2000-luvun puolivälin jälkeen suorastaan räjähti. Sitä mukaa homma on sitten levinnyt lähinnä netin välityksellä ympäri maailmaa.

Leivontametodin perusta ovat huomattavan pitkä nostatusaika ja se, ettei taikinaa vaivata lainkaan. Pitkä nostatus saa aikaan sen, että vehnän gluteenimolekyylit muodostavat pitkiä, sitkeitä säikeitä eli erinomaisen sitkon taikinaan. Tämä prosessi vaatii tavallista kosteamman taikinan ja enemmän suolaa kuin tavallinen leipätaikina.

Jos et ole vielä kokeillut tätä, niin pistäpä illansuussa taikina nousemaan ja paista siitä aamulla tai iltapäivällä makuhermoja hivelevää artesaanileipää!


PATALEIPÄ

Yhtä leipää varten tarvitset (perusohje):

7 dl vehnäjauhoja
½ tl kuivahiivaa
2 tl suolaa
3½ dl vettä (reilusti kädenlämpöistä eli noin 42 astetta)

Sekoita kulhossa kuivat aineet ja lisää joukkoon lämmin vesi. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vaivaa.
Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä se nousemaan huoneenlämpöön 12 – 18 tunniksi.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle, muotoile palloksi taittamalla reunat alle (älä taaskaan vaivaa) ja jätä leivinliinan alle kohoamaan vielä reiluksi puoleksi tunniksi. Laita sillä aikaa kannellinen uunipata (3 – 4 litraa) kylmään uuniin ja kuumenna uunia 225 asteessa puolisen tuntia.

Ota pata pois uunista, pudota taikinapallo vuokaan (pohjapuoli päälle päin) ja paista leipää 30 minuuttia kannella peitettynä. Ota kansi pois padan päältä ja paistaa leipää vielä 15 minuuttia. Kippaa valmis leipä ritilälle jäähtymään.

Muunnoksia voit kehitellä mielesi mukaan ja kokeilla eri yhdistelmiä, mutta vehnäjauhoja tulisi olla vähintään puolet jauhomäärästä. Erilaiset siemenet ja kuivatut hedelmät sopivat leipään mainiosti. Kokeile myös pellavansiemenrouhetta, kaura- tai vehnäleseitä ja vehnänalkioita sekä eri hiutaleita.

Pähkinäinen pataleipä: 5 dl vehnäjauhoja, 1 dl ruisjauhoja, 1 dl spelttijauhoja sekä pari kourallista kokonaisia hasselpähkinöitä tai saksanpähkinöitä.

Myslipataleipä: Heitä taikinan sekaan pari, kolme kourallista mysliä.


Aprikoosipataleipä 

Mikäli leivot mieluummin tuorehiivalla, löydät perusohjeen vaikkapa Belle Baie -blogista. Tässä ohjeessa on hiukan enemmän nestettä. Kokeilemalla selviää, mikä ohje sopii sinulle.

Leivän voi valurautapadan lisäksi paistaa keramiikka- tai lasipadassa, kunhan ne ovat uuninketäviä ja niissä on kansi. Teräksistä kattilaakin voit kokeilla paremman puutteessa.

Mielenkiintoisia leivontahetkiä itse kullekin!


torstai 15. tammikuuta 2015

Tuplana ja tupsulla




Isager Alpaca 2 on ihanan pehmeä ohut lanka - puolet alpakkaa ja puolet villaa. Kaksinkertaisena siitä syntyi jo jonkin aikaa himoitsemani tupsupipo. Pelkkää harmaata en halunnut, joten pientä piristystä tuovat kontrastivärinen kapea reunus ja tupsu. Ne ovat Artesano Superwashia, 100 % merinoa.




Piposta tuli just sellainen kuin olin suunnitellutkin! Päähän sopiva, pehmeä ja notkea. Pirtsakan pikantilla värilisällä ja reippaalla tupsuasenteella. Tällainen pipo sopii päähän kuin päähän, kaikenkokoisille ja -ikäisille tallustajille. Joten tässä ohje Aina-pipoon, olkaapa hyvät!


Tarvikkeet
  • 50 g Isager Alpaca 2 - kaksinkertaisena (tässä väri 3S, keskiharmaa) tai muuta puikkojen vahvuuteen/neuletiheyteen sopivaa lankaa
  • 15 g Artesano Superwash Merino (tässä väri 7254 Sand) tai muuta sopivaa lankaa
  • 4 mm:n pyörö- ja/tai sukkapuikot (kavennusvaiheessa sukkapuikot ovat kätevämmät
  • 5 kpl silmukkamerkkejä (niin halutessasi)

Työohje

Pipon koko: päänympärys 54 - 56 cm
Neuletiheys: 20 s = 10 cm

Pipo on neulottu edestakaisneuleena eli aina oikeaa. Voit neuloa sen joko tasona tai suljettuna neuleena. Tasona neulottuna se on helppoa vaikka aloittelijalle ja mahdollisesti nopeampaakin, koska neulottavana on vain oikeita silmukoita. Jos et kuitenkaan halua saumaa taakse, neulo pipo suljettuna neuleena, jolloin joka toinen kerros neulotaan oikeaa ja joka toinen nurjaa.

Neuloen luominen
Luo 96 silmukkaa kontrastivärillä ja neulo 2 krs ainaoikeaa.

Minä loin neuloen kuten kuvassa: ota lanka puikolle uutta silmukkaa varten (kolmannesta silmukasta alkaen) silmukoiden välistä. Näin saat aikaan tukevan, mutta joustavan reunan. 

Tämä luomistapa poikkeaa hieman totutusta neuloen luomisesta, jossa lanka uutta silmukkaa varten otetaan edellisen silmukan sisältä. Lopputuloksena on silloin melko löysä reuna, joka sopii esim. neulepäärmeisiin.

Eron näiden kahden tavan välillä voit katsoa vaikkapa täältä.

Vaihda työhön pääväri (Isager Alpaca 2 kaksinkertaisena) ja neulo 58 krs (viimeksi nelottuna nurja kerros työn oikealla puolella) tai kunnes työn korkeus on hieman korkeussuuntaan venytettynä 16 - 17 cm. Isager Alpaca 2:sta tulee pehmeä ja kuohkea neule, joka venyy hieman käytössä. Mikäli teet jostain muusta langasta, neuleen tuntuma on toisenlainen ja venyvyys käytössä todennäköisesti muunlainen, joten sovittele korkeutta päähäsi sopivaksi.

Aloita pipon kavennukset ja vaihda samalla sukkapuikkoihin (24 s kullekin neljästä puikosta).


Neuloin piponi tasona säästääkseni vihoittelevaa kyynärpäätä.
Pelkän oikean neulominen rasitti kättä vähemmän.


1. kavennuskerros: *Neulo 14 s oikein, neulo 2 s oikein yhteen*. Toista * _ * krs loppuun eli yhteensä 6 kavennusta, silmukoita jäljellä 90. Voit merkitä kavennuskohdat silmukkamerkeillä, niin sinun ei tarvitse koko ajan laskea silmukoita - aseta silmukkamerkki tätä krs neuloessasi aina kavennuksen jälkeen. Jatkossa neulot kavennuskrs:lla aina kaksi viimeistä silmukkaa ennen merkkiä oikein yhteen.
Neulo yksi välikerros (pyörönä nurja krs, tasona oikea krs.).
2. kav. krs: * Neulo 13 s oikein, neulo 2 s oikein yhteen *. Toista * _ * krs:n loppuun. Jäljellä 84 s.
Neulo taas yksi välikerros kuten edellä.
3. kav. krs: * Neulo 12 s oikein, neulo 2 s oikein yhteen *. Toista * _ * krs:n loppuun. Jäljellä 78 s.
Neulo välikrs.
Jatka tähän tapaan kunnes jäljellä on 30 s ja olet neulonut viimeksi nurjan välikrs:n.

Neulo seuraavalla krs:lla 2 s oikein yhteen koko krs:n ajan - jäljelle jää 15 s. Pujota lanka tylpällä neulalla 2 kierrosta jäljellä oleven silmukoiden läpi ja kiristä suppuun. Ompele takasauma kiinni luotospistoin niin, että saumasta tulee litteä (ks. täältä, s.54). Päättele langanpäät nurjalle puolelle.
Valmista tupsu kontrastiväristä ja kiinnitä se tulevasti pipon laelle.

Jos muuten haluat neuloa samantyyppisen pipon, mutta paksumasta langasta, kurkkaa ohjetta Viimeinen silmukka -blogista.




Sitten vaan uusi pipo päähän ja menoksi. Vaikka lankakauppaan. Hakemaan uutta lankaa seuraavaa neulomusta varten... Täytyyhän mun saada pipon väreihin sointuvat lapaset! Ja Isagerin ihanan pehmeää Alpacaakin piti hakea vielä yksi vyyhti kaulahuivia varten, mutta sen malli on vielä keksimättä.



Neulomisiin!