tiistai 19. elokuuta 2014

Rentoja rannekoruja




Innostuin vaihteeksi pitkästä aikaa koruilemaan. Mallit ovat olleet mielessä jo hyvän aikaa, mutta toteutus on antanut odottaa itseään. Koulun taas alkaessa ajattelin valinnaiskurssien kanssa tehdä alun pikkutyöksi helmistä ja nyöristä punotut rannekket, koska osa materiaaleistakin oli jo valmiiksi olemassa. Tulinpa siinä samalla kokeilleeksi sitten pari eri tekotapaa ja tehneeksi itsellekin muutaman uuden korun.




Yllä oleva ostokoru reilun vuoden takaa oli muiden rannekorujen innoituksen lähteenä. Se maksoi reilusti yli kaksikymppiä eli oli kohtuullisen hintava (tosin helmet ovat jotakin korukiveä). Se on ollut ahkerassa käytössä niin kuin nahkanyörin kunnosta jo näkee. Toteutustapa on tässä hyvin yksinkertainen: kaksinkerroin taitetun nahkanyörin väliin on siimalla pujoteltu tasakokoisia helmiä. Kiinnittimenä korussa on nappi ja solmittu lenkki.




Tässä rannekkeessa on vaaleaa 1 mm:n nahkanyöriä, 6 mm:n kirkkaan sinisiä särölasihelmiä ja 6 mm:n särmikkääksi hiottuja kirkkaita, irisoituja (sateenkaarikäsiteltyjä) helmiä sekä soikea metallinappi. Helmet on kiinnitetty ohuella siimalla. Siimalla ompelu on siitä hankalaa, että se ei pysy aloillaan vaan "lenksuu" ommellessa suuntaan ja toiseen ja on jatkuvasti pujottelun tiellä. Suosittelen helmien kiinnitykseen mieluummin helmitöihin tarkoitettua lankaa (kestävää nylonia). Langan alku ja loppusolmut kannatta vahvistaa sopivalla koruliimalla (esim. G-S Hypo Cement, jota saa toisista helmikaupoista, mm. Bohemia design -liikkestä Tampereella). Muita tarvikkeita koruihin löytyy askarteluliikkeistä ja helmikaupoista. Soikeat metallinapit löytyivät Helmimeri-liikkeestä.







Innostuin kokeilemaan myös pienemmillä siemenhelmillä ja puuvillavahanyörillä. Keskimmäinen, kaksinkerroin ranteen ympäri menevä rannekoru on tehty samalla tekniikalla kuin ylin 6 mm:n huurrelasisista ja särmikkäistä helmistä valmistettu. Alin on palmikoitu puuvillavahanyöristä ja 6/0-kokoisista hopean värisistä siemenhelmistä. Kiinnittimiksi löytyi helmiäisnappeja omasta nappilaatikosta.




Kokeilin palmikointitekniikkaa parilla eri värisellä puuvillanyörillä, tumman ruskealla ja pinkillä.

Tässä vielä linkkejä näiden rannekoristusten englanninkielisiin, mutta hyvillä kuvilla varustettuihin ohjeisiin:

Mielenkiintoisia koruiluhetkiä teillekin sinne tummeneviin syysiltoihin!


lauantai 26. heinäkuuta 2014

New Shoes!





Heti alkuun lienee paikallaan varoitus siitä, että tämä postaus sisältää mahdottoman määrän kuvia, mutta yritän pitää tekstin vähäisenä. Pääosassa ovat upouudet, itse valmistetut nilkkakengät.
Kiitos niiden valmistumisesta kuuluu Kenkäpaja Pihkan Maisalle ja Veeralle.




Bussilla Lielahteen, pysäkiltä vähän katua eteenpäin ja tehdasalueelle: tuolla sen pitäisi jossain olla...




Välissä on portti, josta pääsen luikahtamaan auton perässä sisään. Olisikohan se tämä rakennus? Tuntuu kuin olisin tullut maalle - tehtaan humina jää taakse, aurinko porottaa ja tienvarsilla kasvaa korkeita heinämättäitä.




Kurkkaan ovesta sisään. Näyttää lupaavalta - sisällä sovitellaan jo kenkiä!




Mallin päättämisen, tarkistusmittausten ja mieleisen nahan valinnan jälkeen päästään jo tositoimiin. Maisa ja Veera opastavat ja näyttävät miten edetään. Meitä kurssilaisia on neljä. Kirsi ja Anna-Maija ovat tulleet Turusta ja Hanna Helsingistä. Ainoastaan minä olen Tampereelta.






Sopivien kaavojen avulla kengän osat piirtyvät nahalle - tähän nahkaan piirtyy hyvin piikin avulla.




Jo leikatut päällyskappaleet kiinni vuorinahalle maitoliimalla.








Sivukappaleet ensin takaa yhteen siksakilla. Sitten nauha sauman päälle siistimään ja vielä kantakappale apuliimauksen jälkeen paikoilleen. Ai niin - välissä tikkaus yläreunaan ja sitten vielä reiät nauhoitusta varten.






Ohennusta ja karhennusta. Pohjan leikkuuta ja liimausta. Ja tikkauksiakin taas välillä.






Veera ompelee pohjaa ja päällistä toisiinsa. Koneet ovat vähän toista kaliiperia kuin kotiompelukoneet ja puolan koko sitä mukaa! Ja aika ärhäköitäkin nuo koneet ovat. Varovainen saa olla, ettei tule liikaa ns. käsityön jälkeä aloittelijalle. Ennen pohjan kiinnittämistä ommeltiin tietysti kärkikappaleet sivu-takakappaleisiin, mutta siitä vaiheesta jäi kuva ottamatta (jotenkin kummasti...).






Pohjakerrosten liimaukset kuivuivat yön yli ja reunatkin oli aamulla valmiiksi tasoitettu. Omaksi hommaksi jäi pohjien reunojen vahaus sellaisella isolla koneella, jossa on pyörivät laikat (tai jotkut semmoiset). Lopullinen pinnan käsittely mehiläisvahaa sisältävällä kenkärasvalla syvensi nahan väriä kivasti.




Lopulta mun Auri-nilkkurit on valmiit matkaamaan kotiin pyörän tarakalla.




Hannan punamustat Unni-avokkaat (Veeran kuva Pihkan facebookista).




Anna-Maijakin teki Aurit, mutta valitsi sivukappaleisiin himmeäpintaista nupukkinahkaa.




Kirsin Unneja piti vähän säätää erikokoisten jalkojen takia, joten ne eivät ole tässä ihan aivan valmiit.








Kyllä kelpaa esitellä nilkkureita edestä ja takaa, jopa sivultakin!
Nyt vaan odottelen, että ilmat vähän viilenee, jotta pääsen näitä käyttämään.

Jos alkoi tehdä mieli omia yksilöllisiä kenkiä, niin ilmottaudu ihmeessä Pihkan kurssille. Laukkukurssejakin tytöt järjestävät. Tai tilaa Pihkasta valmiit tuotteet omilla mitoillasi.
Super Mukavastakin niitä saa, Otavalankadulta Tampereelta!

Tähän sopiikin vielä Paolo Nutinin letkeä New Shoes:




torstai 24. heinäkuuta 2014

Ajankohtaisia trendiherkkuja


Jäätee

Kesän lämmön ihanasti helliessä on mukava nauttia virkistävää jääteetä. Jääteen valmistaminen itse on tosi helppoa ja lisäksi halpaa! Samalla voit itse päättää, miten makeaa juomasta haluat [kaupan jääteessä sokeria on yllättävän paljon, mutta koska niihin on lisätty sitruunahappoa, makeutta ei helposti huomaa]. Seuraavassa ohje, jossa mustan teen lisäksi on makua ja väriä antamassa ruusunmarja-hibiscusteetä. Jääteessä käytetyt ainekset sattuvat tällä kertaa olemaan kaikki jopa luomua!




Punainen jäätee

1 litra vettä
3 tl/pussia darjeeling-teetä [myös earl grey -tee sopii hyvin]
1 pussi ruusunmarja-hibiscusteetä
½ sitruunaa
makeutusta oman mielen mukaan: agavesiirappia, hunajaa, ruokosokeria, hienoasokeria tai hedelmäsokeria

Kiehauta vesi ja kaada teepussien päälle kannuun. Hauduta 3 minuuttia [mikäli pidät laimeammasta teestä, voit hauduttaa vähemmän aikaa tai lisätä vettä valmiiseen haudukkeeseen]. Älä hauduta pidempään, ettei teestä tule kitkerän makuista. Anna teen jäähtyä hieman ja lisää siihen pesty ja viipaloitu sitruunan puolikas. Jos käytät sokeria tai hunajaa, lisää se lämpimään teehen, jotta se sulaa ja liukenee kokonaan. Agavesiirapin voit lisätä myöhemmikin.

Anna teejuoman jäähtyä kunnolla ennen kuin siirrät sen jääkaappiin. Itse tehty jäätee säilyy jääkaapissa hyvänä pari-kolme päivää [mikäli ei tule juoduksi ennen sitä] ja sitä kannattaa valmistaa kerralla tuplamäärä [silloin tarvitset kyllä ison kannun]. Tarjoile hyvin jäähdytettynä, halutessasi jääpalojen ja sitruunaviipaleen kera.




Lehtikaalia on alkanut näkyä kaupoissa entistä enemmän viime kesästä lähtien, kun sen viljely on Suomessakin yleistynyt. Se on todellinen supervihannes, jossa on kaksi kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa sekä sen lisäksi paljon rautaa, kalsiumia ja proteiinia. Lehtikaalista käytetään vain kiharareunaiset lehdet. Lehtiruotikin on syötävä, mutta sitkeä, joten se kannattaa leikata pois ennen kaalinlehtien suikalointia. Lehtikaalista voit lukea lisää vaikkapa Turun Sanomista tai makuja.fi -sivustolta.


Lehtikaalipiiras

Lehtikaalista voi tehdä vaikka mahtavan maukasta piirasta fetajuuston ja pinjansiemenien [tai saksanpähkinöiden] höystämänä. Tässä resepti piiraaseen, jonka pohjassa on puolet spelttiä.


Lehtikaali-fetapiiras

Täyte
lehtikaalia [suikaloituna runsas litra]
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä + voita paistinpannulle
100 g fetajuustoa [mieluiten kokonaisena palana myytävää]
1 dl pinjansiemeniä
2 dl ruokakermaa
3 kananmunaa
musta- ja valkopippuria
suolaa tarpeen mukaan

Pohja
1 dl spelttijauhoa
1½ dl vehnäjauhoa
100 g voita
ripaus suolaa
2 rkl kylmää vettä

Huuhdo lehtikaali hyvin ja leikkaa lehtiruodot irti [se käy kätevästi, kun taitat lehden pitkittäin kahtia]. Suikaloi kaalinlehdet. Hienonna sipuli ja valkosipuli.

Kuumenna paistinpannu ja lisää sille öljy ja voi. Kuullota ensin sipuleita hieman ja lisää sitten lehtikaali. Anna hautua miedolla lämmöllä sillä aikaa, kun valmistat pohjataikinan, sekoittele välillä.

Laita uuni kuumumaan 225 asteeseen.

Mittaa jauhot kulhoon ja lisää suola sekä kylmä voi pieninä kuutioina. Nypi murumaiseksi seokseksi ja lisää vesi. Sekoita vaivaamatta tasaiseksi taikinaksi. Lisää hieman jauhoja, jos taikina on liian kostean tuntuista.

Ota paistinpannu pois levyltä ja mausta lehtikaaliseos kevyesti suolalla ja valkopippurilla. Jätä jäähtymään.

Painele pohjataikina 25 - 28 senttisen piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Piiraspohjan reunat saa kätevästi pysymään pystyssä paistamisen aikana, kun teet kolminkerroin taitellusta alumiinifoliosta suikaleet, jotka painelet reunojen sisäpuolelle esipaistamisen ajaksi. Paista pohjaa uunissa ensin 5 minuuttia, poista alumiinisuikaleet ja jatka paistamista vielä pari-kolme minuuttia. Nosta pohja pois uunista ja alenna uunin lämpö 200 asteeseen.

Hienonna fetajuusto muruiksi, mittaa pinjansiemenet ja sekoita kulhossa kananmunat ja ruokakerma [mausta seos mustapippurilla ja lisää hiukan suolaa, mikäli feta ei ole kovin suolaista].

Levitä lehtikaaliseos piiraspohjalle. Lisää murusteltu feta ja pinjansiemenet sekä kaada kermamunaseos päälle. Paista 200 asteessa vielä noin 20 minuuttia eli kunnes piiras on saanut hieman väriä pintaansa.

Tarjoa lehtikaali-fetapiiras lämpimänä hyvän valkoviinin tai teen kera ja nauti!

Maukasta suvea kaikille lukijoille!



sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kesän makuja talteen




Tämän kesän ensimmäinen hillosatsi on nyt purkissa. Kirsikkahillo saa mukavan säväyksensä kanelista, jota tankona keitetään hillottavien marjojen kanssa. Ostin torilta nyt vain pari litraa espanjalaisia kirsikoita, joita kivien poiston jälkeen oli kilon verran, joten hilloa tuli tällä kerralla vain neljä purkillista (4 x 320 ml).

Kirsikoita saa tähän aikaan kesästä melko edullisesti torilta - nämä maksoivat Tampereen Laukontorilla 3 euroa litra. Hilloon tulevien kirsikoiden on oltava hieman hapokkaita, jotta hillo hyytyy. Liian makeita kirsikoita ei siis kannata hillota, on kokemus osoittanut. Kirsikankiven poistaja on tässä puuhassa oiva apuväline, suosittelen!

Kirsikkahillo

1 kg kirsikoita (perattuja)
½ dl vettä
500g hillosokeria
1 - 2 kanelitankoa

Perkaa ja halkaise kirsikat. Kuumenna vesi, marjat ja kanelitangot kattilassa. Sekoita hillosokeri höyryävään seokseen, kuumenna kiehuvaksi ja keitä kevyesti poreillen 15 minuuttia. Seikoittele välillä.

Laita uuni kuumenemaan 100 asteeseen ja kuumenna puhtaat lasipurkit ja kannet siellä.

Anna hillon jäähtyä sillä aikaa, noin puoli tuntia eli kunnes kirsikat eivät enää nouse pintaan. Sekoita pari kertaa jäähtymisen aikana ja kuori mahdollinen vaahto hillon pinnalta.

Purkita kuuma hillo ja sulje heti tiiviisti. Anna jäähtyä. Hillo hyytyy lopullisesti suurin piirtein vuorokaudessa. Säilytä hillo mieluiten viileässä ja valolta suojattuna.

Hillo maistuu erinomaiselta niin paahtoleivällä kuin viilin tai jogurtin kanssa.





torstai 26. kesäkuuta 2014

Lounasta ja iltapalaa brittiläisellä aksentilla




Näistä aineksista syntyi tämänpäiväinen lounassalaatti, Ohrainen rucola-granaattiomenasalaatti, johon vinkin ja innoituksen sain sisareltani. Hän oli tämäntapaisen parissa lounastanut viime viikolla Lontoossa Tate Modern -museossa vierailleessaan. Alkuperäisen salaattiversion (Pearl Barley and Pumpkin Salad) kurpitsa on tässä korvattu rapsakaksi kypsennetylla porkkanalla. Kurpitsa ei kuulemma edes maistunut juuri miltään, porkkana on siltäkin maukkaampaa sekä helpommin saatavilla.

Sitruunavinaigrettellä maustettu salaatti on maistuva sekoitus suolaista, makean kirpakkaa, pehmeän pyöreää ja kivasti purtavaa syötävää. Sen seuraksi sopii mainiosti vaikkapa täysjyväpatonki ja kivennäisvesi.




Ohrainen rucola-granaattiomenasalaatti [2:lle]

1½ dl ohrahelmiä tai täysjyväohraa [Torinon täysjyväohra kypsyy 8 min., Urtekram ohrahelmet 20 min.]
2 porkkanaa [keskikokoisia]
1½ dl granattiomenan siemeniä
1 dl saksanpähkinöitä [pilkottuna]
iso ruukku rucolaa
punasipulia tai kevätsipulia maun mukaan [salottisipulikin sopii]
fetajuustoa [tai välimerellistä juustoa, kuten sitä Apetina-purkissa kutsutaan]

Sitruunavinaigrette:
½ sitruunan mehu ja raastettu kuori [= 1/4]
mustapippuria myllystä
vähän suolaa
ripaus sokeria tai tilkka agavesiirappia
rypsiöjyä [= 3/4]

Valmista ensin vinaigrette. Helponta se on tehdä leveäsuisessa pikkupullossa [ostin viime Helsingin reissulla Chez Mariuksesta parilla eurolla soman luonnonkorkilla varustetun pikkupullon, johon mahtuu sopivasti yhden kerran kastikeainekset]. Raasta pestyn sitruunan kuori hienoksi raasteeksi ja purista sitruunasta mehu. Lisää pippuri, suola ja makeutus. Ravista sekaisin ja lisää öljy. Ravista taas. Anna tekeytyä sillä aikaa, kun valmistat salaatin.

Keitä ohrasuurimot pakkauksen ohjeen mukaan, mutta ei liian kypsiksi. Niihin on kiva jättää vähän purutuntumaa. Voit kypsentää ne myös kasvis- tai kanaliemessä. Anna jäähtyä.

Ohran kypsyessä kuori porkanat ja kuutioi pieniksi [n. 7 mm kanttinsa]. Keitä porkkanakuutiot vähässä, suolalla ja sokeriripauksella maustetussa vedessä. Jätä nekin al denteksi. Kaada keitinvesi pois ja huuhtele kylmällä vedellä.

Irrottele granaattiomenan siemenet. ÄLÄ kuitenkaan LEIKKAA hedelmää, vaan katso siementen irrotteluohjeet vaikkapa täältä, muuten saat aikamoiset mehuroiskeet aikaiseksi.

Napsauttele saksanpähkinät sormilla palasiksi ja paahda niitä jonkin aikaa kuumalla kuivalla paistinpannulla - varo polttamasta niitä! Anna pähkinöiden jäähtyä.

Napsi rucolanlehdet ruukusta saksilla. Huuhdo ja kuivaa tarvittaessa [käytä salaattilinkoa ja jos et omista sellaista, hanki sellainen vaikka Ikeasta - se on tosi kätevä kapistus]. Rucolaa saa tässä salaatissa olla reilusti!

Hienonna sipuli ja varttakin, jos käytät kevätsipulia [Lidlissä sattui olemaan punasipulia kevätversiona, joten käytin sitä].

Hienonna feta karkeahkoksi muruksi, jos käytät kuutioita, pilko niitä hieman pienemmiksi.

Kasaa ainekset fetaa lukuunottamatta salaattikulhoon, valuta sitruunavinaigretteä päälle ja nostele ottimilla sekaisin. Ripottele fetamuruset salaatin päälle. Osan kastikkeesta voit jättää ruokailijoiden itse lisättäväksi.

Mikään pikasalaatti tämä ei ole, mutta sen voi valmistaa melkein valmiiksi vaikka edellisenä iltana. Rucola ja fetajuusto kannattaa lisätä vasta syöntipäivänä, muuten menee ikäväksi mössöksi.
Bon appétit! Enjoy your meal!




Illalla tuli vielä testattua brittiläisen aitoja skonsseja. Nämäkin tuon siskon matkan inspiroimana. Ohjeen kaivoin netistä. BBC:n sivuilta löytyy usein hyviä ohjeita ja mittayksikötkin ovat nykyään ymmärrettävässä muodossa. Englanninkielinen ohje on täällä ja tuossa alla sen suomennos. Nämä ovatkin sitten vähän nopeatekoisempia kuin tuo salaatti, onneksi!


Scones eli skonssit [9 - 10 kpl]

450 g puolikarkeita vehnäjauhoja
5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
75 g voita
75 g hienoasokeria
2 kananmunaa + 1 muna voiteluun
1½ dl maitoa [Alkuperäisessä ohjeessa on vähemmän, mutta lienee täkäläiset jauhot sen verran erilaisia, että oli ihan pakko lisätä nestemäärää, saatoin lorauttaa jopa lähemmäs 2 desiä].
Vaihtoehtoisesti voit kokeilla vähentää jauhojen määrää 400 grammaan ja antaa maitomäärän olla noin 1,35 dl. Lopputuloksena pitäisi kuitenkin olla pehmeä, mutta ei kovinkaan tarttuva taikina.

Jos et omista talousvaakaa, katso mittoihin muuntoapua täältä.
Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen.

Seulo jauhot taikinakulhoon ja sekoita niihin leivinjauhe sekä ripaus suolaa [1/4 tl]. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty suolatonta voita, mutta ainakin mun makuun oli tarpeen lisätä hiukkasen suolaa vaikka voi olikin tavallisen suolaista.

Lisää jauhoihin voi pieninä kuutioina ja nypi sormin seos murumaiseksi [aika kuivaa tuli, voita on sen verran vähän, voisi vaikka vähäsen lisätä sitäkin]. Vatkaa munat ja sokeri kevyesti keskenään ja sekoita jauhosekseen lastalla tai puukauhalla. Lisää maitoa vähän kerrallaan sekoittaen samalla, jotta saat aikaiseksi tasaisen, pehmeän taikinan.

Jauhota leivinpöytä kevyesti ja kumoa taikina sille. Muotoile jauhotetuilla käsillä taikina parin sentin paksuiseksi levyksi ja ota siitä muotilla kakkusia. Parhaiten toimii metallinen pyöreä muotti, joka leikkaa taikinan eikä litistä kakkusten reunoja kiinni. Hätätapauksessa toimii myös ohutreunainen lasi. Varo pöyräyttämästä muottia, paina vain napakasti pöytää vasten. Kakkusten reunojen on uunissa noustava haitarimaisesti ja pöyräyttäminen saa reunat nipistymään kiinni. Muotoile jäännöstaikina uudelleen levyksi ja ota muotilla lisää kakkusia.

[Mulla oli käytössä muotti, jonka halkaisija on 7 cm, koska Britanniassa skonssit ovat yleensä suurin piirtein sitä kokoluokkaa. Alkuperäisohjeessa muotin halkaisija on 5 cm ja joissakin nettiohjeissa oli tehty sitäkin pienempiä suupalaskonsseja. Eli kukin tehköön makunsa mukaan.]

Kiepauta skonssit leivinpaperin päälle pellille alapuoli ylöspäin [en tiedä mikä taika tässä on, mutta näin on tuossa ohjeessa] ja voitele kevyesti vatkatulla munalla. Varo valuttamasta munaa reunojen päälle, sillä se liimaa reunat kiinni, eivätkä ne silloin nouse tarkoitetulla tavalla.

Paista esikuumennetussa uunissa 10 - 12 minuuttia eli kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin.

Tarjoa skonssit hieman jäähtyneinä hyvän teekupposen kera. Halkaise ja päällystä vaikkapa mascarpone-juustolla ja mansikkahillolla. Pelkkä voi ja hillo tahi juustoviipalekin maistuu mainiolta näiden kanssa. Tuoreina ja vielä vähän lämpiminä nämä herkut ovat ihanan pehmeitä ja maukkaita. Vievät ihan kielen mennessään!




Britanniassa sconesit tarjoillaan clotted creamin ja hillon kera, mutta täältä tuota rasvaista (60,5 %) herkkua ei saa. Mascarpone maistuu aika samalta, eikä ole aivan niin rasvaista (n. 35 - 41,5 %). Mutta kuten sanottu, voikin hillon kanssa riittää.




Ja mikä parempaa kuin "Tea for two" eli nauti skonssisi hyvässä seurassa kiireettömästi nautiskellen!


P.S.
Jos skonsseja vielä jäi, ne kannattaa saman tien pakastaa, koska leivinjauhepohjaisina kuivuvat nopeasti. Sulattaessa uunissa tai mikrossa ne taas heräävät henkiin yhtä ihanan pehmeinä ja lämpöisinä.