maanantai 24. marraskuuta 2014

Ristipistokeksit




Suomen kädentaidot -messuilla sattuivat silmiini Åsa Broon kivat pikkutuotteet. Åsa Broo on Pietarsaaren läheltä kotoisin oleva käsityöyrittäjä, jonka pikkuruinen nauhapirta valittiin messuilla vuoden 2014 uutuustuotteeksi. Nauhapirtaa voi käyttää koruna tai sillä voi ihan oikeasti tehdä kapeaa pirtanauhaa. Minun mukaani lähti pari ristipistokeksiä, toinen värjättyä vaneria ja toinen mustaa pleksimuovia.




Yllä oleva kuva on Åsa Broon verkkosivuilta, josta löytyvät myös muut tuotteet sekä yhteystiedot. Åsan löydät myös instagramista - käy kurkkaamassa, mitä siellä on!





Tällaisia tuli minun ristipistokekseistäni valmiina. Keksien koko on 4,5 cm kanttiinsa. Tekisinköhän niistä koruja vai avaimenperiä...


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sukat sileiksi


Oon jo joskus aikaisemmin esitellyt tumppuplokit, joiden avulla saa lapasista siistin sileät.
Sama homma pätee myös sukkiin, kun otetaan käyttöön sukkaplokit.




Sukkaplokkeja eli sukanpingottimia löytyy ns. hyvinvarustetuista lankaliikkeistä sekä ulkomaista että kotimaista tekoa. Nämä mun omani ovat kotimaiset ja niitä valmistaa Succaplokki-niminen pikkufirma Paimiossa. Firmaa olen pari vuotta sitten esitellyt käytyäni vierailulla
tehtailija Aleksi Viirilän verstaalla.

Succaplokilla on myös oma verkkokauppa, jossa myydään Aleksin valmistamia neulontaan liittyviä pikkutarvikkeita. Laita tiedustelu, jos ei kaupassa sillä hetkellä näy hakemaasi. Ja facebookistakin Succaplokki löytyy! Firman nettisivuilta löytyy myös jälleenmyyjäluettelo tarvikkeita myyvistä liikkeistä.




Tein vihdoi valmiiksi monta vuotta kesken olleet sukat. Miten voikaan lojua melkein valmis neule - vain suun resorit puuttuivat - vuosikausia käsityökorissa lankakerien seassa! Kovin edustavilta nuo eivät valmiinakaan näytä ennen sileytystä...




Mutta kastelun ja plokkauksen jälkeen asia on ihan toinen!
Ja ihan kohta näitä lämmikkeitä taas tarvitaan...


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kätsy kässypussi




Ystäväni Tiina, innokas neuloja, vinkkasi jokin aika sitten kätevästä pikkuneuleelle sopivasta käsityöpussista, jonka sittemmin jäljitin Etsyyn. Tutkailtuani pussukan kuvia piirsin hieman omaan tyyliini stailatun kaavan ja sain vihdoin viime viikonvaihteessa ommeltua pussukan itselleni.




Tätä pussukkaa on kätevä kuljettaa tai pitää neuloessa käsivarrella, mutta yhtä hyvin se voi olla sohvalla vierelläni. Ennen vanhaanhan ahkerat neulojat (tai kutojat, niinkuin eteläpohjalaisena yleensä sanon) neuloivat kävellessäänkin ja kerä kulki mukana pienessä pussukassa käsivarrella. Tässä on nyt moderni versio vanhasta keksinnöstä.




Erityisen kätevä tämä pussukka on silloin, kun neulon kahta sukkaa kerralla, kahdelta eri kerältä! Kummankin sukan kerät ovat tallessa pussukassa, eivät pyöri ympäriinsä ja vieri välillä lattialle. Kätevintä on, että langat juoksevat eri aukoista eivätkä kierry toisiinsa niin helposti neulomisen aikana.




Pussukka on valmistettu kahdesta eri kankaasta. Sisäpuoli on tässä yksivärinen ja päällinen kuviollinen. Täältä voit ladata pussukan kaavan. Pussukan korkeus on 28,5 cm ja leveys 24 cm. Suurenna kaavaa alaosastaan, jos haluat tehdä isomman. Lisää kaavaan sentin saumanvarat.

Valmista näin:

  • Ompele sekä ulko- että sisäpussukka ensin alaosastaan omaksi pussikseen.
  • Kavenna tai lovea saumanvarat kaarikohdissa ja käännä päällysosa oikein päin.
  • Pujota pussiosat sisäkkäin, oikeat puolet vastakkain.
  • Ompele aukkokohdista pussit toisiinsa, mutta jätä aukkosaumojen yläosasta 1 cm ompelematta (äläkä ompele yläreunaa eli kanninkohtaa vielä ollenkaan). Kavenna tai lovea taas kaarikohdat saumanvaroista ja käännä koko höskä oikein päin toisesta kantimen aukosta eli ompelemattomasta yläreunasta.
  • Oio pussin saumat hyvin auki ja silitä ne litteiksi.
  • Ompele päällysosan kantimen eli auki olevan yläreunan saumat toisiinsa kiinni. Avaa saumaa ja asettele saumanvarat oikeaan asentoonsa pussiosien sisään.
  • Taita sisäpuolen saumanvarat myös sisäänpäin oikeaan asentoonsa ja ompele sauma (aukko) käsin kiinni.
  • Tikkaa vielä aukkojen reunat ympäriinsä suoraompeleella.

Voilà! Kätsy uusi kässypussisi on valmis käyttöön!


sunnuntai 31. elokuuta 2014

Piirakka uuniin ja uunista ulos




Omenapiirakka on kyllä maailman parasta enkä kyllästy sen makuun koskaan! Reseptejä löytyy tietysti vaikka millä mitalla, mutta tässä on tosi maukas ja yksinkertainen. Hauskana yksityiskohtana on kahtena kerroksena olevat omenanpalat: alle kuutioituna ja päälle renkäaina. Plussana mehukas lopputulos ja herkullinen ulkonäkö!






Resepti löytyi Maku-lehden nettisivuilta ja tässä sen ohje pikkuisen muunnelltuna. 


Talkoolaisten omenapiirakka

Pohja:
4 dl piimää
2 dl sulatettua voita (anna jäähtyä)
2 dl hienoasokeria
1 dl fariinisokeria
3 dl vehnäjauhoja
3 dl puolikarkeita spelttijauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
sekä
500 g omenia (hapokkaita, n. 9 dl kuutioituna)
½ dl hienoasokeria
1 tl kanelia

Pinnalle:
4 pienehköä omenaa
hienoasokeria
kanelia

Sekoita piimä, sulatettu voi ja sokerit keskenään. Yhdistä jauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja ruokasooda. Sekoita kuivat aineet piimäseokseen.

Kuutioi omenat ja sekoita joukkoon sokeri sekä kaneli. Levitä taikina leivinpaperoidulle korkeareunaiselle uunipellille, ripottele kuutioidut omenat taikinalle ja painele kämmenellä taikinaan.

Poista pinnalle tulevista omenista siemenkota omenaporalla. Leikkaa omenat noin puolen sentin paksuisiksi renkaiksi ja asettele piirakan pinnalle. Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa 30 - 40 minuuttia.
Anna jäähtyä, syö ja nauti!


tiistai 19. elokuuta 2014

Rentoja rannekoruja




Innostuin vaihteeksi pitkästä aikaa koruilemaan. Mallit ovat olleet mielessä jo hyvän aikaa, mutta toteutus on antanut odottaa itseään. Koulun taas alkaessa ajattelin valinnaiskurssien kanssa tehdä alun pikkutyöksi helmistä ja nyöristä punotut rannekket, koska osa materiaaleistakin oli jo valmiiksi olemassa. Tulinpa siinä samalla kokeilleeksi sitten pari eri tekotapaa ja tehneeksi itsellekin muutaman uuden korun.




Yllä oleva ostokoru reilun vuoden takaa oli muiden rannekorujen innoituksen lähteenä. Se maksoi reilusti yli kaksikymppiä eli oli kohtuullisen hintava (tosin helmet ovat jotakin korukiveä). Se on ollut ahkerassa käytössä niin kuin nahkanyörin kunnosta jo näkee. Toteutustapa on tässä hyvin yksinkertainen: kaksinkerroin taitetun nahkanyörin väliin on siimalla pujoteltu tasakokoisia helmiä. Kiinnittimenä korussa on nappi ja solmittu lenkki.




Tässä rannekkeessa on vaaleaa 1 mm:n nahkanyöriä, 6 mm:n kirkkaan sinisiä särölasihelmiä ja 6 mm:n särmikkääksi hiottuja kirkkaita, irisoituja (sateenkaarikäsiteltyjä) helmiä sekä soikea metallinappi. Helmet on kiinnitetty ohuella siimalla. Siimalla ompelu on siitä hankalaa, että se ei pysy aloillaan vaan "lenksuu" ommellessa suuntaan ja toiseen ja on jatkuvasti pujottelun tiellä. Suosittelen helmien kiinnitykseen mieluummin helmitöihin tarkoitettua lankaa (kestävää nylonia). Langan alku ja loppusolmut kannatta vahvistaa sopivalla koruliimalla (esim. G-S Hypo Cement, jota saa toisista helmikaupoista, mm. Bohemia design -liikkestä Tampereella). Muita tarvikkeita koruihin löytyy askarteluliikkeistä ja helmikaupoista. Soikeat metallinapit löytyivät Helmimeri-liikkeestä.







Innostuin kokeilemaan myös pienemmillä siemenhelmillä ja puuvillavahanyörillä. Keskimmäinen, kaksinkerroin ranteen ympäri menevä rannekoru on tehty samalla tekniikalla kuin ylin 6 mm:n huurrelasisista ja särmikkäistä helmistä valmistettu. Alin on palmikoitu puuvillavahanyöristä ja 6/0-kokoisista hopean värisistä siemenhelmistä. Kiinnittimiksi löytyi helmiäisnappeja omasta nappilaatikosta.




Kokeilin palmikointitekniikkaa parilla eri värisellä puuvillanyörillä, tumman ruskealla ja pinkillä.

Tässä vielä linkkejä näiden rannekoristusten englanninkielisiin, mutta hyvillä kuvilla varustettuihin ohjeisiin:

Mielenkiintoisia koruiluhetkiä teillekin sinne tummeneviin syysiltoihin!