sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sukat sileiksi


Oon jo joskus aikaisemmin esitellyt tumppuplokit, joiden avulla saa lapasista siistin sileät.
Sama homma pätee myös sukkiin, kun otetaan käyttöön sukkaplokit.




Sukkaplokkeja eli sukanpingottimia löytyy ns. hyvinvarustetuista lankaliikkeistä sekä ulkomaista että kotimaista tekoa. Nämä mun omani ovat kotimaiset ja niitä valmistaa Succaplokki-niminen pikkufirma Paimiossa. Firmaa olen pari vuotta sitten esitellyt käytyäni vierailulla
tehtailija Aleksi Viirilän verstaalla.

Succaplokilla on myös oma verkkokauppa, jossa myydään Aleksin valmistamia neulontaan liittyviä pikkutarvikkeita. Laita tiedustelu, jos ei kaupassa sillä hetkellä näy hakemaasi. Ja facebookistakin Succaplokki löytyy! Firman nettisivuilta löytyy myös jälleenmyyjäluettelo tarvikkeita myyvistä liikkeistä.




Tein vihdoi valmiiksi monta vuotta kesken olleet sukat. Miten voikaan lojua melkein valmis neule - vain suun resorit puuttuivat - vuosikausia käsityökorissa lankakerien seassa! Kovin edustavilta nuo eivät valmiinakaan näytä ennen sileytystä...




Mutta kastelun ja plokkauksen jälkeen asia on ihan toinen!
Ja ihan kohta näitä lämmikkeitä taas tarvitaan...


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kätsy kässypussi




Ystäväni Tiina, innokas neuloja, vinkkasi jokin aika sitten kätevästä pikkuneuleelle sopivasta käsityöpussista, jonka sittemmin jäljitin Etsyyn. Tutkailtuani pussukan kuvia piirsin hieman omaan tyyliini stailatun kaavan ja sain vihdoin viime viikonvaihteessa ommeltua pussukan itselleni.




Tätä pussukkaa on kätevä kuljettaa tai pitää neuloessa käsivarrella, mutta yhtä hyvin se voi olla sohvalla vierelläni. Ennen vanhaanhan ahkerat neulojat (tai kutojat, niinkuin eteläpohjalaisena yleensä sanon) neuloivat kävellessäänkin ja kerä kulki mukana pienessä pussukassa käsivarrella. Tässä on nyt moderni versio vanhasta keksinnöstä.




Erityisen kätevä tämä pussukka on silloin, kun neulon kahta sukkaa kerralla, kahdelta eri kerältä! Kummankin sukan kerät ovat tallessa pussukassa, eivät pyöri ympäriinsä ja vieri välillä lattialle. Kätevintä on, että langat juoksevat eri aukoista eivätkä kierry toisiinsa niin helposti neulomisen aikana.




Pussukka on valmistettu kahdesta eri kankaasta. Sisäpuoli on tässä yksivärinen ja päällinen kuviollinen. Täältä voit ladata pussukan kaavan. Pussukan korkeus on 28,5 cm ja leveys 24 cm. Suurenna kaavaa alaosastaan, jos haluat tehdä isomman. Lisää kaavaan sentin saumanvarat.

Valmista näin:

  • Ompele sekä ulko- että sisäpussukka ensin alaosastaan omaksi pussikseen.
  • Kavenna tai lovea saumanvarat kaarikohdissa ja käännä päällysosa oikein päin.
  • Pujota pussiosat sisäkkäin, oikeat puolet vastakkain.
  • Ompele aukkokohdista pussit toisiinsa, mutta jätä aukkosaumojen yläosasta 1 cm ompelematta (äläkä ompele yläreunaa eli kanninkohtaa vielä ollenkaan). Kavenna tai lovea taas kaarikohdat saumanvaroista ja käännä koko höskä oikein päin toisesta kantimen aukosta eli ompelemattomasta yläreunasta.
  • Oio pussin saumat hyvin auki ja silitä ne litteiksi.
  • Ompele päällysosan kantimen eli auki olevan yläreunan saumat toisiinsa kiinni. Avaa saumaa ja asettele saumanvarat oikeaan asentoonsa pussiosien sisään.
  • Taita sisäpuolen saumanvarat myös sisäänpäin oikeaan asentoonsa ja ompele sauma (aukko) käsin kiinni.
  • Tikkaa vielä aukkojen reunat ympäriinsä suoraompeleella.

Voilà! Kätsy uusi kässypussisi on valmis käyttöön!


sunnuntai 31. elokuuta 2014

Piirakka uuniin ja uunista ulos




Omenapiirakka on kyllä maailman parasta enkä kyllästy sen makuun koskaan! Reseptejä löytyy tietysti vaikka millä mitalla, mutta tässä on tosi maukas ja yksinkertainen. Hauskana yksityiskohtana on kahtena kerroksena olevat omenanpalat: alle kuutioituna ja päälle renkäaina. Plussana mehukas lopputulos ja herkullinen ulkonäkö!






Resepti löytyi Maku-lehden nettisivuilta ja tässä sen ohje pikkuisen muunnelltuna. 


Talkoolaisten omenapiirakka

Pohja:
4 dl piimää
2 dl sulatettua voita (anna jäähtyä)
2 dl hienoasokeria
1 dl fariinisokeria
3 dl vehnäjauhoja
3 dl puolikarkeita spelttijauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
sekä
500 g omenia (hapokkaita, n. 9 dl kuutioituna)
½ dl hienoasokeria
1 tl kanelia

Pinnalle:
4 pienehköä omenaa
hienoasokeria
kanelia

Sekoita piimä, sulatettu voi ja sokerit keskenään. Yhdistä jauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja ruokasooda. Sekoita kuivat aineet piimäseokseen.

Kuutioi omenat ja sekoita joukkoon sokeri sekä kaneli. Levitä taikina leivinpaperoidulle korkeareunaiselle uunipellille, ripottele kuutioidut omenat taikinalle ja painele kämmenellä taikinaan.

Poista pinnalle tulevista omenista siemenkota omenaporalla. Leikkaa omenat noin puolen sentin paksuisiksi renkaiksi ja asettele piirakan pinnalle. Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa 30 - 40 minuuttia.
Anna jäähtyä, syö ja nauti!


tiistai 19. elokuuta 2014

Rentoja rannekoruja




Innostuin vaihteeksi pitkästä aikaa koruilemaan. Mallit ovat olleet mielessä jo hyvän aikaa, mutta toteutus on antanut odottaa itseään. Koulun taas alkaessa ajattelin valinnaiskurssien kanssa tehdä alun pikkutyöksi helmistä ja nyöristä punotut rannekket, koska osa materiaaleistakin oli jo valmiiksi olemassa. Tulinpa siinä samalla kokeilleeksi sitten pari eri tekotapaa ja tehneeksi itsellekin muutaman uuden korun.




Yllä oleva ostokoru reilun vuoden takaa oli muiden rannekorujen innoituksen lähteenä. Se maksoi reilusti yli kaksikymppiä eli oli kohtuullisen hintava (tosin helmet ovat jotakin korukiveä). Se on ollut ahkerassa käytössä niin kuin nahkanyörin kunnosta jo näkee. Toteutustapa on tässä hyvin yksinkertainen: kaksinkerroin taitetun nahkanyörin väliin on siimalla pujoteltu tasakokoisia helmiä. Kiinnittimenä korussa on nappi ja solmittu lenkki.




Tässä rannekkeessa on vaaleaa 1 mm:n nahkanyöriä, 6 mm:n kirkkaan sinisiä särölasihelmiä ja 6 mm:n särmikkääksi hiottuja kirkkaita, irisoituja (sateenkaarikäsiteltyjä) helmiä sekä soikea metallinappi. Helmet on kiinnitetty ohuella siimalla. Siimalla ompelu on siitä hankalaa, että se ei pysy aloillaan vaan "lenksuu" ommellessa suuntaan ja toiseen ja on jatkuvasti pujottelun tiellä. Suosittelen helmien kiinnitykseen mieluummin helmitöihin tarkoitettua lankaa (kestävää nylonia). Langan alku ja loppusolmut kannatta vahvistaa sopivalla koruliimalla (esim. G-S Hypo Cement, jota saa toisista helmikaupoista, mm. Bohemia design -liikkestä Tampereella). Muita tarvikkeita koruihin löytyy askarteluliikkeistä ja helmikaupoista. Soikeat metallinapit löytyivät Helmimeri-liikkeestä.







Innostuin kokeilemaan myös pienemmillä siemenhelmillä ja puuvillavahanyörillä. Keskimmäinen, kaksinkerroin ranteen ympäri menevä rannekoru on tehty samalla tekniikalla kuin ylin 6 mm:n huurrelasisista ja särmikkäistä helmistä valmistettu. Alin on palmikoitu puuvillavahanyöristä ja 6/0-kokoisista hopean värisistä siemenhelmistä. Kiinnittimiksi löytyi helmiäisnappeja omasta nappilaatikosta.




Kokeilin palmikointitekniikkaa parilla eri värisellä puuvillanyörillä, tumman ruskealla ja pinkillä.

Tässä vielä linkkejä näiden rannekoristusten englanninkielisiin, mutta hyvillä kuvilla varustettuihin ohjeisiin:

Mielenkiintoisia koruiluhetkiä teillekin sinne tummeneviin syysiltoihin!


lauantai 26. heinäkuuta 2014

New Shoes!





Heti alkuun lienee paikallaan varoitus siitä, että tämä postaus sisältää mahdottoman määrän kuvia, mutta yritän pitää tekstin vähäisenä. Pääosassa ovat upouudet, itse valmistetut nilkkakengät.
Kiitos niiden valmistumisesta kuuluu Kenkäpaja Pihkan Maisalle ja Veeralle.




Bussilla Lielahteen, pysäkiltä vähän katua eteenpäin ja tehdasalueelle: tuolla sen pitäisi jossain olla...




Välissä on portti, josta pääsen luikahtamaan auton perässä sisään. Olisikohan se tämä rakennus? Tuntuu kuin olisin tullut maalle - tehtaan humina jää taakse, aurinko porottaa ja tienvarsilla kasvaa korkeita heinämättäitä.




Kurkkaan ovesta sisään. Näyttää lupaavalta - sisällä sovitellaan jo kenkiä!




Mallin päättämisen, tarkistusmittausten ja mieleisen nahan valinnan jälkeen päästään jo tositoimiin. Maisa ja Veera opastavat ja näyttävät miten edetään. Meitä kurssilaisia on neljä. Kirsi ja Anna-Maija ovat tulleet Turusta ja Hanna Helsingistä. Ainoastaan minä olen Tampereelta.






Sopivien kaavojen avulla kengän osat piirtyvät nahalle - tähän nahkaan piirtyy hyvin piikin avulla.




Jo leikatut päällyskappaleet kiinni vuorinahalle maitoliimalla.








Sivukappaleet ensin takaa yhteen siksakilla. Sitten nauha sauman päälle siistimään ja vielä kantakappale apuliimauksen jälkeen paikoilleen. Ai niin - välissä tikkaus yläreunaan ja sitten vielä reiät nauhoitusta varten.






Ohennusta ja karhennusta. Pohjan leikkuuta ja liimausta. Ja tikkauksiakin taas välillä.






Veera ompelee pohjaa ja päällistä toisiinsa. Koneet ovat vähän toista kaliiperia kuin kotiompelukoneet ja puolan koko sitä mukaa! Ja aika ärhäköitäkin nuo koneet ovat. Varovainen saa olla, ettei tule liikaa ns. käsityön jälkeä aloittelijalle. Ennen pohjan kiinnittämistä ommeltiin tietysti kärkikappaleet sivu-takakappaleisiin, mutta siitä vaiheesta jäi kuva ottamatta (jotenkin kummasti...).






Pohjakerrosten liimaukset kuivuivat yön yli ja reunatkin oli aamulla valmiiksi tasoitettu. Omaksi hommaksi jäi pohjien reunojen vahaus sellaisella isolla koneella, jossa on pyörivät laikat (tai jotkut semmoiset). Lopullinen pinnan käsittely mehiläisvahaa sisältävällä kenkärasvalla syvensi nahan väriä kivasti.




Lopulta mun Auri-nilkkurit on valmiit matkaamaan kotiin pyörän tarakalla.




Hannan punamustat Unni-avokkaat (Veeran kuva Pihkan facebookista).




Anna-Maijakin teki Aurit, mutta valitsi sivukappaleisiin himmeäpintaista nupukkinahkaa.




Kirsin Unneja piti vähän säätää erikokoisten jalkojen takia, joten ne eivät ole tässä ihan aivan valmiit.








Kyllä kelpaa esitellä nilkkureita edestä ja takaa, jopa sivultakin!
Nyt vaan odottelen, että ilmat vähän viilenee, jotta pääsen näitä käyttämään.

Jos alkoi tehdä mieli omia yksilöllisiä kenkiä, niin ilmottaudu ihmeessä Pihkan kurssille. Laukkukurssejakin tytöt järjestävät. Tai tilaa Pihkasta valmiit tuotteet omilla mitoillasi.
Super Mukavastakin niitä saa, Otavalankadulta Tampereelta!

Tähän sopiikin vielä Paolo Nutinin letkeä New Shoes: