Adventtia!

Kädentaitomessuista alkoi ajatusten kääntäminen jouluvalmisteluihin ja lahjojen suunnitteluun. Sieltä lähti mukaan joitakin valmiita lahjoja ja vähän tarvikkeita. Onneksi tänä vuonna on ideoita pulpahdellut päähän jo ihan hyvissä ajoin eikä vasta viikkoa ennen, tihenevään tahtiin, kuten yleensä käy.

Mini-Paavon tuli kyllä Succaplokilta ihan itselleni työavainten uudeksi somistukseksi.

Parisen viikkoa sitten osui silmiin Sköna Hem -lehden nettijuttu adventin aikaan sopivista minikuusista ja kohta riensin ostoksille Plantageniin. Kartiovalkokuusi näytti sopivimmalta, niinpä se lähti mukaan kotiin. Koristeluideakin oli jo valmiina aikaisemmista askartelumassakokeiluista.

Näissä käytetty massa on Kapel-merkkistä ja sitä löytyy ainakin Sinooperista ja Suomalaisesta Kirjakaupasta. Puolen kilon paketti maksaa vajaat neljä euroa. Tämä massa on aavistuksen valkoisempaa kuin esim, Das-massa ja oli mielestäni pareremman väristä. Tähtien kärkiväli on noin 3 cm ja reiän tein "pillimehupillillä". Massatähtien reunoihin jäi muotilla leikkattuina hieman ohutta "paperikuitua", mutta ne sai sormilla siloitettua tasaisiksi. 

Massatähtiin leimasimella numerot ykkösestä kahteenkymmeneenneljään joulun odotuksen kunniaksi ja valmiit kuivuneet tähdet punavalkoiseen ohueen puuvillanyöriin (hankittu Papruksesta).

Perjantaina oltiin työporukalla pikkujouluillallisella maittavien herkkuruokien ääressä Pikkubistro Kattilassa. Työkaverini Riikka oli sonnustautunut valmistamaani tyllihameeseen, joka kyllä omasta mielestänikin näytti hyvinkin onnistuneelta ja edustavalta.

Silloin tällöin on hyvä hieman rentoutua touhuilujen lomassa ja nauttia tunnelmavalaistuksesta sekä vaikkapa jääkylmä G&T valmistettuna Napuesta ja laadukkaasta tonikista!

Mukavaa jouluun valmistautumista itse kullekin!

Mustaa, valkoista ja harmaata

Jotakin oon saanut välillä aikaiseksi ja nyt vaihteeksi tänne blogiin asti. Järjestin kotona kuvaussession, kun sattui kirkas päivä ja sopivasti aikaa. Lampun valossa ja harmaana päivänä tulee ymmärrettävästi onnettomia kuvia - varsinkin, kun kaikki kuvattava on mustaa, musta-valkoista tai harmaata (jaa, onhan mukana vähän rusehtavan harmaatakin eli mokkaa). Nämä nyt on jokseenkin ok, kun vähän editoin niitä PicMonkeyn avulla. Se on mun tarpeisiini sopiva nettieditori, johon toki saa maksusta lisäominaisuuksia, jos niitä kaipaa.

Neuleet ja virkkaukset on olleet monta kuukautta jokseenkin pannassa "tenniskyynärpään" takia. Pahuksen hankalaksi homman tekee se, että vaiva on kummassakin kädessä. On takana jumppaliikkeitä, tulehduskipulääkekuuria ja hierojan käsittelyä, mutta vaiva on itsepintainen ja vaihteleva. Huomenna meen taas juttelemaan lääkärille, mahdollisesti pistää jo piikkiä kynäpäähän.

Ihan mitään tekemättä on oo koko aikaa tietenkään jaksanut olla, joten sen verran otin koukkua käteen, että sain pikkuannoksina virkattua tyttären uuteen kotiin maton kylppäriin. Kuteena on Poppanavakasta hankittu trikookude yhdeksikön metallikoukulla puolipylväin virkattuna. Painoahan tällaiselle teelmykselle tulee, tälle noin 1,5 kiloa. Mitat suurin piirtein 54 x 63 cm. Mallia otin vähän tästä Lankavan ohjeesta. Lopputuloksen kokoa oli aika hankala arvioida etukäteen, koska siihen vaikuttavat niin kuteen paksuus, venyvyys kuin oma virkkuukäsialakin.

Ompelukonehommissa tuntuu kädet kestävän paremmin, kun ei tuu samaa liikettä koko ajan. Niinpä oonkin saanut muutaman vaatekappaleen surautettua. Nämä molemmat yllä olevat on ommeltu
kotimaisen NOSHin Kide-printtitrikoosta (95 % luomupuuvilla, 5 % elastaani). Trikoot ovat todella laadukkaita ja pinta pysyy siistinä ja sileänä käytössäkin. Puuvillatrikoo kännattaa kutistaa pesemällä kangas jo ennen ompelupuuhiin ryhtymistä tai sitten vaatteeseen täytyy varata tarpeeksi kutistumisvaraa, sillä materiaali kutistuu pesussa 5 - 8 %. T-paidan trikoota en kutistanut ja nyt se saisi olla hiukan pitempi...

Paidan tein jo kesällä (harmaa printti vaniljan valkoisella pohjalla) ja tunika syntyi viime viikonloppuna (musta printti mokkapohjalla). Paita on valmiin T-paidan avulla suoraan trikoolle kuositeltu. Tunikan malli on muokattu Ottobre Woman 5/2013 mallin 1 pohjalta. Tunikaan tein sivusaumoihin upotetut taskut. Hihat ovat vajaamittaiset.

Tunikat on mulle mieluisia käytää. Niinpä tässä yksi versio aiheesta. Paitamekon tyylistä vaatetta oon suunnitellut jo pitkään. Tässäkin on vajaamaittaiset hihat, taskuina reilut paikkataskut edessä molemmin puolin ja napit yksinkertaiset himmeän hopean väriset. Kangas on Eurokankaasta jo puolitoista vuotta sitten hankittua puuvillasatiinia, jossa on hiukan elastaania. Kaava on Suuri Käsityö -lehdestä parin-kolmen vuoden takaa. Kaulusta pienensin sentin verran yläreunasta.

Ja vielä yksi tunika NOSHin raitatrikoosta - vanilja ja tumma harmaa. Tämä malli on vahvasti muokattu väljemmäksi ja suoremmaksi samalla kaavalla kuin Kide-tunika. Vajaamittaiset hihat, pääntie venemäinen ja kangasta riitti nipin napin yhteen paikkataskuun, sillä leikkasin kaikki palat yhdestä kankaanleveydestä (tämä on tavallista leveämpää trikoota, n. 170 cm).

Vielä olis varastossa saman firman mustaa joustocollegea. Suunnitelmissa on ommella siitä leggings-tyyppiset pöksyt tunikoiden alla käytettäväksi. Saas nähdä milloin saan ne aikaiseksi, sillä niihin en ole vielä kaavaa etsinyt.

Parilapaset, seurustelutumput, rakkauslapaset…

Näillä lapasilla on monta nimeä! Niissä on tavallinen lapanen kummallekin käyttäjälle ja yhteinen lapanen, jossa on kaksi vartta ja yksi yhteinen kämmenosa. Nämä lapaset ovat hauska idea lahjaksi yhdessä kulkijoille vaikkapa hää- tai kihlaparille. Talvipakkasellakin voi kävellä ihan aidosti käsi kädessä.

Ohjeita tällaisiin lapasiin löytyy toki muitakin, vaan ei ihan samanlaisiin. Nämä ovat helpot peruslapaset pyöreällä kärjellä ja ilman peukalokiilaa. Tällä ohjeella voit neuloa myös ihan tavalliset ”yksilölapaset” sillä peukalon kohta on ohjeessa sekä oikeaan että vasempaan lapaseen.

Parilapasten ohje

• Tarvikkeet:Lanka: 7 veljestä tai vastaavan vahvuinen, 150 g parilapasiin ja vajaa 100 g tavallisiin
• Sukkapuikot: 3½ tai neuletiheyteen sopivat
• Tylppä neula langanpäiden pujotteluun
• Neuletiheys: 20 s = 10 cm

Ohjeessa ei ole huomioitu raidoitusta, mutta kuvan lapasissa on 6 krs:n raidat. Koot ovat naisten ja miesten keskikokoa – tarvitessasi isompaa tai pienempää muuta kerrosmääriä käyttäjän käteen sopivaksi.

Naisen lapanen (keskikokoinen)

Luo 40 silmukkaa ja jaa ne tasan (10 s) neljälle puikolle. Jaan itse silmukat yleensä samalla, kun neulon ensimmäistä kerrosta joustinneuletta ja suljen sitten neuleen renkaaksi seuraavalla kerroksella. Neulo ranteeseen 18 krs 2 oikein 2 nurin –joustinta.

Vaihda sileään neuleeseen (oikeaa) ja neulo 18 krs alakämmentä.

Peukalon aukko oikeaan lapaseen: Neulo ensimmäinen puikko ja 2 s toisen puikon alusta, neulo 7 s eriväriselle langanpätkälle, siirrä nämä 7 s sitten takaisin vasemmalle puikolla ja neulo lapaslangalla krs loppuun.

Peukalon aukko vasempaan lapaseen: Neulo ensimmäinen ja toinen puikko sekä 1 s kolmannen puikon alusta, neulo 7 s eriväriselle langanpätkälle, siirrä nämä 7 s sitten takaisin vasemmalle puikolla ja neulo lapaslangalla krs loppuun.

Neulo yhteensä 27 krs yläkämmentä.

Aloita kärjen sädekavennus:

• Kavennuskerros: Neulo joka puikolla 2x(3 o, 2 oikein yhteen).
• Välikerrokset: Neulo 3 krs ilman kavennuksia.
• Kav.krs: joka puikolla 2x(2 o, 2 o yht.)
• Välikrs:t: 2 krs
• Kav.krs: joka puikolla 2x(1 o, 2 o yht.)
• Välikrs: 1 krs
• Kav.krs: koko krs 2 o yht.

Joka puikolla on nyt 2 s. Päätä kärki: katkaise lanka 10 cm:n pituiseksi ja pujota tylpällä neulalla jäljellä olevien silmukoiden läpi kaksi kierrosta. Kiristä kärki suppuun.

Peukalo: Pura erivärinen lanka ja siirrä samalla silmukat aukon ala- ja yläreunasta puikoille. Ota lapaslanka työhön ja neulo alareunasta 5 s ensimmäiselle puikolle, neulo seuraavat 2 s toiselle puikolle ja poimi aukon sivusta 1 s (neulo se kiertäen, jottei kohtaa muodostu reikää) sekä neulo vielä yläreunasta 3 s tälle puikolle. Neulo kolmannelle puikolle yläreunan loput s:t (4), poimi toisesta sivusta 1 – 2 s ja neulo kiertäen. Seuraavalla krs:lla kavenna peukalon sivuilla niin, että joka puikolle jää 5 s. Peukalossa yhteensä 15 s.

Neulo yhteensä 14 krs ja tee kärkikavennus neulomalla joka puikon lopussa 2 s oik. yhteen kunnes joka puikolla on 2 s. Päätä kärki samoin kuin lapasessa.

Päättele langan päät pujottelemalla nurjalle puolelle.

Miehen lapanen (keskikokoinen)

Luo 48 silmukkaa ja jaa ne tasan (12 s) neljälle puikolle. Jaan itse silmukat yleensä samalla, kun neulon ensimmäistä kerrosta joustinneuletta ja suljen sitten neuleen renkaaksi seuraavalla kerroksella. Neulo ranteeseen 18 krs 2 oikein 2 nurin –joustinta.

Vaihda sileään neuleeseen (oikeaa) ja neulo 21 krs alakämmentä.

Peukalon aukko oikeaan lapaseen: Neulo ensimmäinen puikko ja 4 s toisen puikon alusta, neulo 7 s eriväriselle langanpätkälle, siirrä nämä 7 s sitten takaisin vasemmalle puikolla ja neulo lapaslangalla krs loppuun.

Peukalon aukko vasempaan lapaseen: Neulo ensimmäinen ja toinen puikko sekä 1 s kolmannen puikon alusta, neulo 7 s eriväriselle langanpätkälle, siirrä nämä 7 s sitten takaisin vasemmalle puikolla ja neulo lapaslangalla krs loppuun.

Neulo yhteensä 30 krs yläkämmentä.

Aloita kärjen sädekavennus:

• Kavennuskerros: Neulo joka puikolla 2x(4 o, 2 oikein yhteen).
• Välikerrokset: Neulo 4 krs ilman kavennuksia.
• Kav.krs: joka puikolla 2x(3 o, 2 o yht.)
• Välikerrokset: 3 krs
• Kav.krs: joka puikolla 2x(2 o, 2 o yht.)
• Välikrs:t: 2 krs
• Kav.krs: joka puikolla 2x(1 o, 2 o yht.
• Välikrs: 1 krs
• Kav.krs: koko krs 2 o yht.

 Joka puikolla on nyt 2 s. Päätä kärki: katkaise lanka 10 cm:n pituiseksi ja pujota tylpällä neulalla jäljellä olevien silmukoiden läpi kaksi kierrosta. Kiristä kärki suppuun.

Peukalo: Pura erivärinen lanka ja siirrä samalla silmukat aukon ala- ja yläreunasta puikoille. Ota lapaslanka työhön ja neulo alareunasta 6 s ensimmäiselle puikolle, neulo viimeinen alareunan s toiselle puikolle ja poimi aukon sivusta 1 s (neulo se kiertäen, jottei kohtaa muodostu reikää) sekä neulo vielä yläreunasta 4 s tälle puikolle. Neulo kolmannelle puikolle yläreunan loput s:t (3), poimi toisesta sivusta 2 s ja neulo kiertäen. Seuraavalla krs:lla kavenna peukalon sivulla niin, että toiselle puikolle jää 5 s. Peukalossa yhteensä 16 s.

Neulo yhteensä 17 krs ja tee kärkikavennus neulomalla joka puikon lopussa 2 s oik. yhteen kunnes joka puikolla on 2 s. Päätä kärki samoin kuin lapasessa.

Päättele langan päät pujottelemalla nurjalle puolelle.

Parilapanen (keskikokoinen)

Neulo kummankin lapasen ranne ja sileää neuletta 6 krs perusohjeen mukaan.

Silmukoi kummankin lapasen kämmenpuolelta 16 s yhteen (eli pujottele tylpällä neulalla silmukoita jäljitellen – katso ohje täältä.

Siirrä kummankin lapasen loput silmukat neljälle puikolle. Kavenna ensimmäisellä krs:lla kummassakin lapasten yhdistymiskohdassa 2 s oik. yhteen (1 s kummankin lapasen alusta). Puikoille jää 56 s, jos teet toisen naisen ja toisen miehen lapasen ohjeella.

Neulo liitoskohdasta eteenpäin yhteensä 30 krs.

Aloita kärjen sädekavennus:

• Kavennuskerros: Neulo joka puikolla 2x(5 o, 2 oikein yhteen).
• Välikerros: Neulo 5 krs ilman kavennuksia.
• Kav.krs: joka puikolla 2x(4 o, 2 o yht.)
• Välikrs: 4 krs
• Kav.krs: joka puikolla 2x(3 o, 2 o yht.)
• Välikerrokset: 3 krs
• Kav.krs: joka puikolla 2x(2 o, 2 o yht.)
• Välikrs:t: 2 krs
• Kav.krs: joka puikolla 2x(1 o, 2 o yht.)
• Välikrs: 1 krs
•  Kav.krs: koko krs 2 o yht.

 Joka puikolla on nyt 2 s. Päätä kärki: katkaise lanka 10 cm:n pituiseksi ja pujota tylpällä neulalla jäljellä olevien silmukoiden läpi kaksi kierrosta. Kiristä kärki suppuun.

Päättele langan päät pujottelemalla nurjalle puolelle.

Sileytä lapaset kastelemalla ne haaleassa vedessä. Purista liika vesi pois, asettele lapaset taitellun kylpypyyhkeen päälle, kääri rullaksi ja painele irtoava kosteus pois. Oio lapaset muotoonsa ja aseta kuivumaan ilmavalle tasolle.

Kesäinspiraatiota Ikeasta

Kyllä tuli kevättä rintaan ulkona vallitsevasta harmaasta sadesäästä huolimatta! Pongasin nimittäin netistä Ikean Nipprig-malliston, jonka pitäisi olla saatavilla toukokuusta alkaen. Näistä näyttävät varsinaiset sisustusbloggarit hehkuttaneen jo pari kuukautta sitten. Kuten kuvasta näkyy sarjaan kuuluu sekä kalusteita että muuta kivaa mm. rottingista, vesihyasintista ja banaaninlehdistä.

Erilaiset korit on aina olleet mun mieleen. Kannellisia säilytyskoreja on sarjassa sekä värjättyjä että luonnonvärisiä. Ja eri kokoja tietty.

Tästä kassista tämä mun innostus oikeastaan lähti - fiinin luonnollinen Ikea-kassi!

Kudottuja tuotteita on mattoina ja pöytätabletteina. Eteisen maton vois kesäksi korvata tuollaisella meriheinäisellä ja nuo tabletit olis kans aika kivat.

Sermiä me ei sisällä tarvita, mutta sopiskohan tuo parvekkeelle... Auriko räkittää paistaessaan sinne koko iltapäivän, joten sermi saattais toimia jonkin asteisena suojana.

Tuollaiset ruukunsuojakorit parvekkeelle kans! Tuoli ei harmi kyllä mahdu meidän miniparvekkeelle.

Ja miltähän näyttäisin lierihattu päässäni kesäkadulla... Pitkähelmainen hellemekko yllä, tietty! Ja työhuoneen hyllyn päällä kesää odotteleva korikassi olalla!

Täytyy olla valppaana ja seurata koska nämä saapuvat paikalliseen Ikeaan, etteivät pääse loppumaan ennen kuin ehätän paikalle. Koko Nipprig-kokoelman ja tietoja kuvineen tuotteiden valmistuksesta näet tästä pdf-vihosta.

Hyvää kesän odotusta - onneksi ihan kohta on jo vappu!

Piristystä olkkariin

Talven jälkeen olohuone kaipasi freesausta, joten raivasin vähän. Tai oikeastaan aika paljon. Roinaa lähti ikkunalta ja hyllyiltä säilytyslaatikkoihin. Ostettiin uusi matto Askosta (vähän pilkistää kuvan alaosassa). Sitten piti päivittää tyynynpäälliset.

Eurokankaasta löytyi pitkulaisen tyynyn leveäraitainen kangas (Eero Aarnion design). Omista varastoista kaivoin valkoisen pellavan, johon painoin kirjainleimasimilla ja kankaanpainovärillä kevätrunon. En halunnut pelkkää mustavalkoista, joten yksi tyynyistä sai ylleen lempeän keltaisen pellavapäällisen (sekin Eurokankaan valikoimista). Tällaisiin perustyynynpäällisiin ompelen nykyään piilovetoketjut alareunaan - ne on niin kätevät kiinnittää ja huomaamattomat käytössä.

Runotyynyn runo on Risto Rasan esikoisteoksesta Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971). En ole mikään varsinainen runotyttö, mutta on mulla muutama klassikko hyllyssäni (niinkuin Tiitiäisen satupuu...). Tämän Rasan kirjan olen saanut jouluna 1977 kaveriltani Pirkolta. Risto Rasan tuotannosta löytyy lyhyitä, naivistisen avoimia ja arkisen lämpimiä runoja. Siis just sopivia tällaisiin pikku painoprojekteihin.

Aah, naan-leipää!

Mikäli olet joskus ruokaillut intialaisessa tai nepalilaisessa ravintolassa, tiedät miten hyvää onkaan naan-leipä. Eilen mies oli vailla intilaistyyppistä ruokaa, joten kokkasin Chicken Tikka Masalaa. Samalla sain päähäni kokeilla myös naan-leivän tekoa.

Meillä ei juurikaan intialaisia ruokia harrasteta, vaikka kaapista löytyikin purkki garam masala-seosta. Kanakastikkeen tein useamman eri reseptin variaationa, niitä kun tuntui löytyvän niin monta erilaista versiota, enkä halunnut ihan valmiista purkkiseoksesta lähteä liikkeelle.

Samoin oli naan-leipäreseptien kohdalla. Toisissa oli nostatusaineena hiiva, toisissa leivinjauhe ja joissakin oli jopa kumpaakin. Sopivan tuntuinen ohje löytyi Ellan reseptit -blogista.

Tässäpä se hieman omin sanoin editoituna:

Naan-leipä

8 kpl

1 dl maitoa
2 tl kuivahiivaa
1 tl sokeria
1 dl turkkilaista jogurttia
2 rkl sulatettua voita
1 muna
1 tl suolaa
6 dl vehnäjauhoja
+ pari rkl sulatettua voita voiteluun 

Lämmitä maito hieman kädenlämpöä lämpöisemmäksi. Sekoita joukkoon kuivahiiva ja sokeri. Lisää jogurtti, muna, voi sekä suola ja sekoita tasaiseksi. Lisää vehnäjauhoja vähitellen ja sekoita käsin tasaiseksi taikinapalloksi. Vaivaa, kunnes taikina ei enää tartu käsiin. Laita kulhon päälle leivinliina tai kelmua ja jätä kohoamaan lämpöiseen paikkaan vähintään tunniksi.

Jaa taikina 8 osaan. Kauli hyvin ohuiksi pisaran tai soikion muotoisiksi. Sulata voi voitelua varten. Kuumenna paistinpannu. Paista leipiä keskilämmöllä yksi tai kaksi kerrallaan (riippuu pannun koosta), kunnes alapuoli on saanut väriä ja yläpuolelle on muodostunut kuplia. Paista vielä toiseltakin puolelta pari minuuttia. Nosta pois pannulta ja voitele molemmin puolin voisulalla.

Vaihtoehtoisesti leivät voi paistaa myös 250 asteisessa uunissa grillivastuksen alla. Leivinpelti kannattaa silloin laittaa uunin ylätasolle kuumenemaan samalla, kun säädät uunin päälle. Sujauta pellille neljä leipää ja paista 5 – 7 minuuttia (tarvittaessa käännä ja paista vielä pari minuuttia toiseltakin puolelta). Voitele leivät molemmin puolin voisulalla.

Tarjoa leivät heti lämpiminä esimerkiksi intialais- tai aasialaistyyppisen ruoan seurana. Hyviä ovat toki muutenkin!

Tulosta resepti pdf-tiedostona täältä!

Alpakkaa ja pellavaa

Vihdoin valmistui viime kuussa aloitettu Nurmilintu-huivini. Pari kertaa piti aloittaa, että neuletiheys ja pitsiraita näyttivät silmissäni sopivalta. Tämä on samaa Isagerin Alpaca 2 -lankaa, kuin tammikuussa neulomani tupsupipo - tosin pipon neuloin kaksinkertaisesta langasta ja hieman tummemmasta keskiharmaasta. Kerästä ostetuista kahdesta 50 g vyyhdistä huiviin kuluin kutakuinkin 80 grammaa.

Nurmilintu oli varsin mukavaa ja nopeaakin neulottavaa, mutta pitsiraitoja ei telkkaria katsellessa neulota. Varsinaineksi hittineuleeksi se näyttää nousseen jo viime vuonna, mutta mun tietoisuuten se putkahti vasta Kerän facebook-postauksesta ihan tässä alkuvuonna. Malli on Heidi Alanderin suunnittelema ja suomenkielisen ohjeen voi ladata ilmaiseksi Ravelrystä (vaatii kirjautumisen). Sieltä löytyy myös muita Heidin ilmaisia ohjeita.

Huivista tuli juuri passelin kokoinen ja kevyt kevään lähestymistä ajatellen. Tein tosin huivista yhden pitsineulemallikerran isomman ja puolta numeroa pienemmillä puikoilla kuin ohjeessa. Nirkkojen neulominen päätösreunaan ei ihan auennut mulle tämän ohjeen tekstistä, mutta nettihaulla löysin Ullan sivuilta selkeämmän ohjeen Eiku-huivista ja sovelsin siitä.

Alpakan ja hienon villan sekoitus on ylellisen pehmeä eikä kutita kaulaa, ainakaan mulla. Huivi lämmittää juuri sopivasti, muttei tunnu kuumalta.

Aurinko alkoi jo viime päivinä mukavasti lämmittää, mutta kylmää on taas luvassa. Kevät ja kesä mielessäni mulla on jo uutta puikoilla. Tällä kertaa se on pellavaa ja siitä valmistuu toivottavasti rento raglanpaita (aloitettu pääntieltä). Valoisia ja varsinkin lämpiä päiviä odotellessa...

Tallinnan terveisiä

Neljän naisen poppoolla oltiin äitini 80-vuotispäivän kunniaksi alkuviikosta spa-lomasella Tallinnassa. Hyväksi havaittussa Meriton Grand Conference & Spa -hotellissa majoituimme pari yötä ja varasimme matkatoimistosta myös sopivat hoitopaketit jokaiselle.

Ohjelmaan kuului myös kulinaarisia elämyksiä. Sunnuntai-iltana kävimme Silk Sushissa aivan Raatihuoneen torin kupeessa, osoitteessa Kullassepa 4. Tilaa oli silloin hyvin, sillä ajankohta ei ollut ravinintolan kiireisempiä. Ruokalista on todella laaja ja kohtuuhintainen. Kaikki tilaamamme sushit olivat oikein hyviä, myös hieman maustetummat.

Maanantaina suuntasimme Telliskiven alueelle ja lounastimme F-hooneella. Siellä on edullinen päivän lounas, mutta annoksia saa myös listalta. Hyvää ruokaa täälläkin ja huokealla! Kivan rosoinen, industrial/kirppistyylinen sisustus. Kuva alla on elokuulta 2013, edelliseltä Telliskiven visiitiltä. Jälkiruokakahvit leivonnaisten kera nautittiin Telliskiven Reval Cafessa.

Viimeisen Tallinna-päivän lounaspaikaksi olimme ajatelleet Vegan Restoran V:tä, mutta se olikin ihan täynnä. Eipä hoksatttu, että päivälläkin voidaan tarvita pöytävaraus. Niinpä kävelimme Rataskaevu-katua muutaman askeleen eteenpäin ja menimme Von Krahli Aediin. Aedin ruokalistalla suositaan lähiruokaa ja luomua.

Ruokalista ei täällä ole niin pitkä kuin Silk Sushissa (siellä oli ihan valinnan vaikeutta), mutta valittavaa löytyy joka makuun, myös kasvisruokia. Oma annokseni oli "Pudelkõrvitsa ja suvikõrvitsa duo kreemise pistaatsiapähklirisotoga" eli suomennettuna "Kermaista pistaasirisottoa kahden eri kurpitsan kera". Kurpitsat olivat pullokurpitsaa parin sentin viipaleina sekä mausteisia kesäkurpitsarullia. Maukasta ja täyttävää 7 euron annoshintaan! Kuva unohtui ottaa, mutta jälkiruoan kohdalla se muistui mieleen. Siispä alla "Von Krahli jääkülm juustukook marjakastmega" eli jäädytettyä juustokakkua marjakastikkeella, 3,50 euroa - syötiin tyttären kanssa puoliksi.

Koskapa Aedin risotto maistui niin herkulliselta, piti heti keskiviikona kotona kokeilla, onistuisinko tekemään itse yhtä maukasta. Kuva ei tosi ole kovin imarteleva, vähän haalea, mutta risotosta tuli hyvää. Alta löytyy siihen resepti, olepa hyvä!

KERMAINEN PISTAASIRISOTTO (4 – 6 annosta)

4 dl risottoriisiä (abrorio tai carnaroli)

2 – 3 salottisipulia (tai yksi iso banaanisalottisipuli)

2 rkl oliiviöljyä

2 dl kuivaa valkoviiniä

1 l kasvis tai kanalientä

1 dl pistaasipähkinöitä (suolattomia, kuorittuna)

1 dl kuohukermaa

1 dl ruohosipulia silputtuna
mustapippuria

suolaa (tarvittaessa)

(parmesaania raastettuna)

Rouhi pistaasipähkinät ja leikkaa ruohosipuli silpuksi. Hienonna salottisipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota salottisipulia siinä hetken verran. Lisää riisit, sekoittele ja anna niidenkin kuullottua. Lisää valkoviini, sekoittele ja anna sen imeytyä riisiin.

Lisää kuumaa lientä desin parin annoksina niin, että neste peittää riisin pinnan. Sekoittele koko ajan ja lisää uutta lientä, kun edellinen annos on imeytynyt riisiin.

Lisää lopuksi kerma ja rouhitut pistaasit. Mausta rouhitulla mustapippurilla, lisää ruohosipulisilppu, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa sekä halutessasi raastettua parmesaania.

Tarjoa vaikkapa paistettujen broilerinleikkeiden tai kalan ja vihersalaatin kera ja nauti!

Täältä voit tulostaa ohjeen pdf-tiedostona.

Risoton perusohje Jamie Oliverin mukaan löytyy Maku-lehden sivuilta.

P.S. Aedin kesäkurpitsarullat olivat myös niin maukkaita, että täytyy kehitellä niihinkin jokin resepti. Vaikka mulla ei ole kyllä aavistustakaan, mitä niiden välissä oli...

Runebergin tortut

J.L. Runeberg

Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin kunniaksi syömme joka vuosi helmikuussa hänen nimeään kantavia leivonnaisia. Moni ei itse Runebergistä tai hänen isänmaallisista kirjallisista tuotoksistaan perusta, mutta en tiedä ketään, joka ei Runebergin tortuista pitäisi.

Meidän perheen Runebergin tortut eivät maistu karvasmantelille (olen aina inhonnut sen makua) eikä niitä kostuteta millään litkulla! Tortuissa tuntuu ja maistuu sopivasti manteli, mutta ei mikään ylimääräinen. Ne leivotaan metallisiin sylinterimäisiin leivosvuokiin, joita äitini teetti vuosia sitten vähäkyröläisellä pläkkisepällä. Nykyään samantyyppisiä vuokia saa myös ostaa joistakin erikoiskaupoista, kuten Helsingin Sanomatkin kertoo. Tässä suora linkki Chez Mariuksen verkkokauppaan. Ja kyllähän tortut samalta maistuvat, vaikka ne leipoisi muffinivuokaan tai paperisiin leivosvuokiin.

Perinteiset Runebergin tortut
6 torttua metallivuoissa tai 8 - 12 torttua paperivuoissa

Ainekset:
100 g voita
½ dl hienoasokeria
½ dl fariinisokeria
1 kananmuna
1 dl vehnajauhoja
1 dl korppujauhoja
½ dl manteleita jauhettuna
1 tl leivijauhetta

Pinnalle:
Vadelmahilloa ja sokerivesikuorrutusta

Vaahdota voi ja sokerit. Lisää muna hyvin vatkaten.

Jauha mantelit tai käytä valmista mantelijauhetta. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan ja sekoita puuhaarukalla tasaiseksi.

Voitele ja korppujauhota vuoat. Pinnoitetut vuoat tarvitsee vain voidella. Vaihtoehtoisesti pane 12 paperista leivosvuokaa pellille. Jaa taikina vuokiin ja paista 200 asteessa uunin keskitasossa 20 minuuttia (isot tortut) tai 10 - 15 minuuttia (pienemmät tortut) koosta riippuen.

Anna torttujen jäähtyä ja koristele sitten nokareella vadelmahilloa, jonka ymärille kiepautat renkaan sokerikuorrutuksella. Hillon ja etenkin sokerikuorrutuksen pitää olla tarpeeksi kiinteitä, jotta ne eivät valu. 

Käytä joko valmista tuubissa myytävää kuorrutusta tai tee se seuraavalla ohjeella:

Sokerivesikuorrutus:
1½ rkl vettä
2 - 3 dl tomusokeria

Hyvää Runebergin päivää ja makoisia herkkuhetkiä!

Minipannarit

Muffineitako menossa uuniin? Ehei! Näistä tulee minipannareita!

Kokeile vaihteeksi paistaa pannukakkutaikinasta minipannareita muffinivuoassa. Kotoisasta perusherkusta saat näin uuden näköistä, jonka saat pienellä vaivalla tuunattua vaikka fiinimmäksikin jälkiruoaksi: asettelet pannarin syvennykseen jäätelöpallon, valutat päälle marinoituja marjoja ja vuolet päälle muutaman lastun valkosuklaata.

Minipannarit

4 munaa
1 l maitoa
5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
voita, juoksevaa oivariinia ja margariinia

Vatkaa munien rakenne rikki taikinakulhossa. Mittaa muut aineet munien joukkoon ja sekoita taikina vatkaimella tasaiseksi. Anna taikinan turvota noin kymmenen minuuttia.

Kuumenna uuni 225 asteiseksi. Laita jokaisen muffinivuoan kupin pohjalle nokare voita tai juoksevaa rasvaa. Nosta muffinivuoka hetkeksi kuumaan uuniin, jotta rasva sulaa. Kaada pannaritaikina kannuun ja annostele jokaiseen kuppiin taikinaa suurinpiirtein puoleen väliin saakka.

Nosta vuoka uuniin ja paista pannareita noin 15 minuuttia kunnes ne ovat herkullisesti ruskistuneet pinnaltaan.

Taikinasta tulee noin kolme vuoallista eli 36 minipannaria - riippuen tietysti siitä, kuinka reilusti lorautat taikinaa kuppeihin.

Tarjoa pannarit hieman jäähtyneenä hillon ja vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.


Reseptini löytyy myös Soppa 365 -nettikeittokirjasta.

Hyviä herkutteluhetkiä!

Leipä naisen tiellä pitää

Pähkinäinen pataleipä

Tuore, varsinkin uunituore leipä on elämän pieniä, yksinkertaisia herkkuja. Yleensä leivän leipominen vaatii valmistautumista ja vaivaa, mutta niin kutsuttu pataleipä on tästä mukava poikkeus. No, jonkin verran valmistautumista sekin vaatii, muttei vaivaa eikä kummoisia aineksiakaan.

Meillä kokeiltiin pataleivän perusversiota ensimmäisen kerran suurin piirtein vuosi sitten, kun ohjeita ja leipää ylistäviä kommentteja rupesi netissä ja somessa vilahtelemaan tuon tuosta. Erilaisia ohjeita voi googlailla esimerkiksi näillä: "pataleipä" ja "no-knead bread". Ensimmäinen kokoilemamme resepti taisi löytyä Cebicin keittiössä -blogista.

Wikipedia kertoo englanninkielisella sivullaan tämän leipäsortin saaneen alkunsa 1990-luvulla Italiassa ja sittemmin Yhdysvalloissa, jossa sen suosio 2000-luvun puolivälin jälkeen suorastaan räjähti. Sitä mukaa homma on sitten levinnyt lähinnä netin välityksellä ympäri maailmaa.

Leivontametodin perusta ovat huomattavan pitkä nostatusaika ja se, ettei taikinaa vaivata lainkaan. Pitkä nostatus saa aikaan sen, että vehnän gluteenimolekyylit muodostavat pitkiä, sitkeitä säikeitä eli erinomaisen sitkon taikinaan. Tämä prosessi vaatii tavallista kosteamman taikinan ja enemmän suolaa kuin tavallinen leipätaikina.

Jos et ole vielä kokeillut tätä, niin pistäpä illansuussa taikina nousemaan ja paista siitä aamulla tai iltapäivällä makuhermoja hivelevää artesaanileipää!

PATALEIPÄ

Yhtä leipää varten tarvitset (perusohje):

7 dl vehnäjauhoja

½ tl kuivahiivaa

2 tl suolaa

3½ dl vettä (reilusti kädenlämpöistä eli noin 42 astetta)

Sekoita kulhossa kuivat aineet ja lisää joukkoon lämmin vesi. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vaivaa.

Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä se nousemaan huoneenlämpöön 12 – 18 tunniksi.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle, muotoile palloksi taittamalla reunat alle (älä taaskaan vaivaa) ja jätä leivinliinan alle kohoamaan vielä reiluksi puoleksi tunniksi. Laita sillä aikaa kannellinen uunipata (3 – 4 litraa) kylmään uuniin ja kuumenna uunia 225 asteessa puolisen tuntia.

Ota pata pois uunista, pudota taikinapallo vuokaan (pohjapuoli päälle päin) ja paista leipää 30 minuuttia kannella peitettynä. Ota kansi pois padan päältä ja paistaa leipää vielä 15 minuuttia. Kippaa valmis leipä ritilälle jäähtymään.

Muunnoksia voit kehitellä mielesi mukaan ja kokeilla eri yhdistelmiä, mutta vehnäjauhoja tulisi olla vähintään puolet jauhomäärästä. Erilaiset siemenet ja kuivatut hedelmät sopivat leipään mainiosti. Kokeile myös pellavansiemenrouhetta, kaura- tai vehnäleseitä ja vehnänalkioita sekä eri hiutaleita.

Pähkinäinen pataleipä: 5 dl vehnäjauhoja, 1 dl ruisjauhoja, 1 dl spelttijauhoja sekä pari kourallista kokonaisia hasselpähkinöitä tai saksanpähkinöitä.

Myslipataleipä: Heitä taikinan sekaan pari, kolme kourallista mysliä.

Aprikoosipataleipä 

Mikäli leivot mieluummin tuorehiivalla, löydät perusohjeen vaikkapa Belle Baie -blogista. Tässä ohjeessa on hiukan enemmän nestettä. Kokeilemalla selviää, mikä ohje sopii sinulle.

Leivän voi valurautapadan lisäksi paistaa keramiikka- tai lasipadassa, kunhan ne ovat uuninketäviä ja niissä on kansi. Teräksistä kattilaakin voit kokeilla paremman puutteessa.

Mielenkiintoisia leivontahetkiä itse kullekin!

Tuplana ja tupsulla

Isager Alpaca 2 on ihanan pehmeä ohut lanka - puolet alpakkaa ja puolet villaa. Kaksinkertaisena siitä syntyi jo jonkin aikaa himoitsemani tupsupipo. Pelkkää harmaata en halunnut, joten pientä piristystä tuovat kontrastivärinen kapea reunus ja tupsu. Ne ovat Artesano Superwashia, 100 % merinoa.

Piposta tuli just sellainen kuin olin suunnitellutkin! Päähän sopiva, pehmeä ja notkea. Pirtsakan pikantilla värilisällä ja reippaalla tupsuasenteella. Tällainen pipo sopii päähän kuin päähän, kaikenkokoisille ja -ikäisille tallustajille. Joten tässä ohje Aina-pipoon, olkaapa hyvät!


Tarvikkeet

• 50 g Isager Alpaca 2 - kaksinkertaisena (tässä väri 3S, keskiharmaa) tai muuta puikkojen vahvuuteen/neuletiheyteen sopivaa lankaa
• 15 g Artesano Superwash Merino (tässä väri 7254 Sand) tai muuta sopivaa lankaa
• 4 mm:n pyörö- ja/tai sukkapuikot (kavennusvaiheessa sukkapuikot ovat kätevämmät
• 5 kpl silmukkamerkkejä (niin halutessasi)

Työohje

Pipon koko: päänympärys 54 - 56 cm

Neuletiheys: 20 s = 10 cm

Pipo on neulottu edestakaisneuleena eli aina oikeaa. Voit neuloa sen joko tasona tai suljettuna neuleena. Tasona neulottuna se on helppoa vaikka aloittelijalle ja mahdollisesti nopeampaakin, koska neulottavana on vain oikeita silmukoita. Jos et kuitenkaan halua saumaa taakse, neulo pipo suljettuna neuleena, jolloin joka toinen kerros neulotaan oikeaa ja joka toinen nurjaa.

Neuloen luominen

Luo 96 silmukkaa kontrastivärillä ja neulo 2 krs ainaoikeaa.

Minä loin neuloen kuten kuvassa: ota lanka puikolle uutta silmukkaa varten (kolmannesta silmukasta alkaen) silmukoiden välistä. Näin saat aikaan tukevan, mutta joustavan reunan. 

Tämä luomistapa poikkeaa hieman totutusta neuloen luomisesta, jossa lanka uutta silmukkaa varten otetaan edellisen silmukan sisältä. Lopputuloksena on silloin melko löysä reuna, joka sopii esim. neulepäärmeisiin.

Eron näiden kahden tavan välillä voit katsoa vaikkapa täältä.

Vaihda työhön pääväri (Isager Alpaca 2 kaksinkertaisena) ja neulo 58 krs (viimeksi nelottuna nurja kerros työn oikealla puolella) tai kunnes työn korkeus on hieman korkeussuuntaan venytettynä 16 - 17 cm. Isager Alpaca 2:sta tulee pehmeä ja kuohkea neule, joka venyy hieman käytössä. Mikäli teet jostain muusta langasta, neuleen tuntuma on toisenlainen ja venyvyys käytössä todennäköisesti muunlainen, joten sovittele korkeutta päähäsi sopivaksi.

Aloita pipon kavennukset ja vaihda samalla sukkapuikkoihin (24 s kullekin neljästä puikosta).

Neuloin piponi tasona säästääkseni vihoittelevaa kyynärpäätä.
Pelkän oikean neulominen rasitti kättä vähemmän.

1. kavennuskerros: *Neulo 14 s oikein, neulo 2 s oikein yhteen*. Toista * _ * krs loppuun eli yhteensä 6 kavennusta, silmukoita jäljellä 90. Voit merkitä kavennuskohdat silmukkamerkeillä, niin sinun ei tarvitse koko ajan laskea silmukoita - aseta silmukkamerkki tätä krs neuloessasi aina kavennuksen jälkeen. Jatkossa neulot kavennuskrs:lla aina kaksi viimeistä silmukkaa ennen merkkiä oikein yhteen.

Neulo yksi välikerros (pyörönä nurja krs, tasona oikea krs.).

2. kav. krs: * Neulo 13 s oikein, neulo 2 s oikein yhteen *. Toista * _ * krs:n loppuun. Jäljellä 84 s.

Neulo taas yksi välikerros kuten edellä.

3. kav. krs: * Neulo 12 s oikein, neulo 2 s oikein yhteen *. Toista * _ * krs:n loppuun. Jäljellä 78 s.

Neulo välikrs.

Jatka tähän tapaan kunnes jäljellä on 30 s ja olet neulonut viimeksi nurjan välikrs:n.

Neulo seuraavalla krs:lla 2 s oikein yhteen koko krs:n ajan - jäljelle jää 15 s. Pujota lanka tylpällä neulalla 2 kierrosta jäljellä oleven silmukoiden läpi ja kiristä suppuun. Ompele takasauma kiinni luotospistoin niin, että saumasta tulee litteä (ks. täältä, s.54). Päättele langanpäät nurjalle puolelle.

Valmista tupsu kontrastiväristä ja kiinnitä se tulevasti pipon laelle.

Jos muuten haluat neuloa samantyyppisen pipon, mutta paksumasta langasta, kurkkaa ohjetta Viimeinen silmukka -blogista.

Sitten vaan uusi pipo päähän ja menoksi. Vaikka lankakauppaan. Hakemaan uutta lankaa seuraavaa neulomusta varten... Täytyyhän mun saada pipon väreihin sointuvat lapaset! Ja Isagerin ihanan pehmeää Alpacaakin piti hakea vielä yksi vyyhti kaulahuivia varten, mutta sen malli on vielä keksimättä.

Neulomisiin!