Marmorointia kankaalle partavaahdolla

Partavaahtomarmoroinnilla kuvioitu tiskirätti

Laiton edelliseen juttuuni kuvia partavaahdolla marmoroiduista tiskiräteistä ja tässä nyt ohjeet partavaahtomarmorointiin tekstiilipinnalle. Tämä on helppo, näyttävä ja suhteellisen nopea tekniikka, jota voi kokeilla myös lasten kanssa (kunhan eivät ole niin pieniä, että syövät vaahtoa...).

Tarvikkeet partavaahtomarmorointiin

Partavaahtomarmorointia varten tarvitset:

• kuivioitavaa tekstiiliä (kangas on syytä pestä, jos se ei ole painopohjakangasta - tiskirättiä ei  pestä)
• partavaahtoa (esim. Lidlin vaahto maksoi reilusti alle 2 €)
• kankaanpäinovärejä
• ruiskuemulsioita (jos käyttämäsi päinoväri on paksua tai käytät väripigmenttejä)
• laakea tasapohjainen astia, johon kuvioitava tekstiili mahtuu suorana
• lasta partavaahdon tasoittamiseen
• ikkunalasta partavaahdon poistamiseen tekstiilin pinnalta
• kuppi väriliuoksen sekoittamiseen
• kertakäyttöruiskuja tai pipettejä (apteekista, 10 ml ruisku on sopiva)
• tikku, puikko tms., jolla voit sekoitella vaahtoon kuvioita
• jokin suoja työskentelyalustalle

Tiskirättejä, ruiskuemulsiota ja väripigmenttejä saa esim. Emo-tuotannolta tai sen jälleenmyyjiltä. Väripigmentit ovat hyvin riittoisia ja niitä saa erikokoisissa pulloissa. Tiskirätit maksavat Emo-tuotannolla 1,20€/kpl.

Pursota partavaahtoa laakeaan astiaan (vaahdot on muuten vahvan "miehekkään" hajuisia eli ei ole oikein tuoksuyliherkän hommaa tämä). Pursottamista helpottaa, kun pidät astiaa tässä vaiheessa pystyasennossa - vaahto pysyy kyllä alustassa. Tasoita vaahto lastalla 1-2 cm kerrokseksi. Tarkista, että vaahtokerros on sopivan kokoinen tekstiilillesi.

Tiputtele ohennettuja värejä tai ruiskuemulsioon sekoitettuja pigmenttejä pipetillä tai ruiskulla vaahdon pinnalle ja piirtele tikulla/puikolla kuvioita vaahtoon, jolloin väri muodostaa pinnalle viirumaisia kuvioita.

Painele tekstiili tiiviisti vaahdon pinnalle, niin ettei väliin jää ilmataskuja vaan väri osuu kauttaaltaan tekstiiliin pintaan. Tiskirättiä ei tarvitse "esikäsitellä" pesemällä vaan se on helppo asettaa vaahdon pinnalle jäykkyytensä ansiosta. Nosta tekstiili pois vaahdon päältä ja laske työskentelyaslustalle.

Vedä ylimääräinen vaahto pois tekstiilin pinnalta ikkunalastalla (rätin kiinni pitäminen yläreunasta ei ollut kuvaustilanteessa mahdollista, koska tekijä-kuvaajalla on vain kaksi kättä) ja anna tekstiilin kuivua. Kiinnitä väri tekstiilin kuivuttua silittämällä ja tekstiilisi on käyttövalmis mahdolliseen jatkojalostukseeen. Tekstiili kannatta värin kiinnittämisen jälkeen vielä pesaista, sillä partavaahdosta jää todella voimakas "döfis".

Jo kerran käytettyä vaahtoa ei kannata heti huuhtoa pois vaan sitä voi vielä jatkokäyttää: sekoita tai tasoita vaahdon pinnalle jääneet värit ja paina pinnalle uusi tekstiili. Kuvan kokeilusta tuli hiukan Timo Sarpanevan 1960-luvulla suunntteleman Ambiente-kankaan henkinen, joskin väritykseltään vaisumpi.

Jatkoin kokeilua vielä kolmannelle kierrokselle ja sekoitin jäljelle jääneen vaahdon ensin suhteellisen tasaiseksi vaalean mintunvihreäksi. Tiputtelin siihen uuden värin, voimakkaan pinkin ja vetelin täplille "häntiä".

 Tästä viimeisestä kokeilusta ompelin kivan vetoketjupussukan, jossa on kuvioinnin värejä toistava pinkki sisusta ja vetoketju. Päällyskankaan ja vuorin väliin laitoin tueksi ohutta silittämällä kiinnittyvää levyvanua. Sitä saa esim. Ullakasta.

Sillä välillä toisaalla...

Tovi jos toinenkin on vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä, joten tässä katsaus viimeaikojen aikaansaannoksiin. Viime kesänä aloitin kansallispuvun sukkien neulomisen ja toinenkin sukka valmistui alkusyksyn mittaan. Osviittana käytin Taito Uusimaan ohjetta,  joka löytyy tältä sivulta pdf-tiedostona. Nilkan vikkelikuvio on Säkylän sukasta Mary Oljen kirjasta Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä. Lankana näissä on Arwetta ja puikkokoko 1,75.

Kansallispuvun sukat

Nilkassa on vikkelikuvio, jonka esikuva on Säkylästä

Kansallispukuprojektini on ollut vireillä jo pari vuosikymmentä ja Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi päätin saattaa sen päätökseen ennen itsenäisyyspäivää. Elokuussa bongasin Ahjolan kansalaisopistossa alkavan Kansallispuku kuntoon -kurssin, jonne pääsin onneksi ensimmäiseltä varasijalta. Kurssin mittaan valmistuivat liivi ja pellavainen alushame. 

Koulun käytävillä itsenäisyyspäivän aattona asuni eli Auranmaan kansallispuku herättikin ansaittua ihastelua.
Hassua kyllä, etenkin teini-ikäisten poikien keskuudessa!

Auranmaan naisen kansallispuku

Alkuvuodesta jatkoin projektia vielä tykkimyssyn kimpussa. Tykkimyssy on päällystetty kermanvaalealla silkkisatiinilla ja koristelut on vamistettu kultanauhasta sekä kultapaljeteista. Koristelut olin onnekseni tehnyt jo muutama vuosi sitten. Nyt niitä piti vain täydentää myssyn kopan päällystyksen jälkeen koukkunauhojen ja paljettien kiinnityksellä.

Tavallisempiakin käsitöitä kuten sukkia ja pipoja on siinä sivussa syntynyt. Noista monivärisitä Snap-pipoista innostuin pääsiäisen aikoihin sen verran, että niitä syntyi yhteen syssyyn kolme kappaletta, joista kaksi ensimmäista kuvassa hangella. Ohje pipohin löytyy englanninkielisenä Ravelrystä (maksullinen ohje).

Pari viikkoa sitten kokeiltiin kasiluokkalaisten kanssa partavaahtomarmorointia tiskirätteihin.

Tosi hienoja luomuksia niistä tulikin!