Helteen aikaansaannoksia

Viime viikonlopun automatka Pohjanmaan suuntaan oli monin tavoin tuloksellinen. Puolet jälkikasvusta näki jälleen rakkaan mummonsa ja sai rauhoittua jatsiviikonlopun jälkeen maaseudun rauhassa. Aloitteleva bloggari sai automatkan aikana virkattua muutaman patalapun lisää poislahjoitettavaksi ja kaupanpäälle niskansa jumiin ja kurkkunsa köhäiseksi.

Patalaput Lassille ja Anjushkalle

Menomatkalla Porista pohjoiseen, tylsää rantatietä ajaessamme, sain loistoajatuksen: Ajetaankin vaihteeksi Jurvan kautta Laihialle - kun en häpeäkseni ole Jurvassa koskaan käynyt, se ei nimittäin ole minkään valtareitin varrella. Ihan oli tiet hyvässä kunnossa, näkyi paljon suomalaista mettätaivalta eikä ollut liiemmin ruuhkaa. No, nyt voin ainakin työmaalle palatessani raportoida Timpalle (paikkakunnan kasvatteja) käyneeni vihdoinkin Jurvassa...

Tulipa vierailtua myös neiti sisareni ikuisuustyömaalla Vaasassa. Hän työskentelee nimittäin talvikaden viikot pääkaupunkiseudulla asuen alivuokralaisena ja viettää viikonloput Pohjanmaan pääkaupungissa huvilassaan, joka on rakennettu 1800-luvun loppupuolella. Ja remppaa riittää!

Villa Furuvik meren puolelta

Rappioromantiikkaa lasikuistilla

Kamarin nurkka - seinällä oleva peili on raahattu Muranosta...

Äitini hyysää pihapiirissään majailevia siilejä. Joka ilta niitä odottaa lautasellinen mutusteltavaa. Viime kesänä ne saivat maapähkinöitä, mutta ruokkija totesi homman käyvän kukkarolle, joten tänä kesänä niiden on ollut tyytyminen auringonkukansiemeniin. Nekin kelpaavat kuulemma hyvin ja niitä sentään tuotetaan vähän lähempänä kuin maapähkinöitä...

Siilit ovat arkoja ja vikkeliä otuksia

Paluumatkalla Virtain kautta piipahdimme Palmroth Centerisssä, jota olen mielinyt monta kertaa käydä katsastamassa. Jotenkin nimen ja nettisivun perusteella odotin jotain hieman hohdokkaampaa...
Ainut käymisen arvoinen liike, Chez Marius, oli jo sulkenut ovensa vierailumme aikoihin ja Marimekon pienessä myymälässä ei ollut juuri mitään sen kummempaa kuin muissakaan Marimekoissa (pientä määrää tehdaskankaiden jämiä lukuunottamatta, jotka nekään eivät ompeluviettiäni sytyttäneet).
Atmosfääri afääriryppäässä oli lähinnä nuupahtanut, nuhjuinen ja hikinen (liekö johtunut osaksi helteestä). Niin kuin monen muunkin kauppakeskittymän kohdalla olen joutunut toteamaan: Eipä tartte toista kertaa mennä.


Kurkun köhä alkaa hiljalleen helpottaa, kiitos Codemaxin ja niskakin vertyi aavistuksen hieroja Jannen käsittelyssä. Yleensä meikäläinen käsityöihminen yhdistää neulat johonkin tekstiilipitoiseen, mutta tällä kertaa ne päätyivätkin omaan niskaani...

Neuloja niskassa

Janne kertoi akupunktion vaikutuksista ja asiakaspalautteista: joitakin toimenpide väsyttää, mutta toisia voi jopa piristää. Eräskin rouva oli akupunktiokäsittelyn jälkeen tuntenut itsensä niin energiseksi, että oli siivonnut koko huushollinsa. Vakuutin hierojalleni, että ei tule tapahtumaan minulle. Eikä tapahtunut.


Hellekesän ennätyslukemia odotellessa yritän keksiä jotain rauhallista, mutta tuottoisaa tekemistä tällekin päivälle. Odottamassa on pari nyrkkiin mahtuvaa kivenmurikkaa sekä virkkuukoukku ja lankaa...

Tästä myöhemmin lisää...