Piirakka uuniin ja uunista ulos

Omenapiirakka on kyllä maailman parasta enkä kyllästy sen makuun koskaan! Reseptejä löytyy tietysti vaikka millä mitalla, mutta tässä on tosi maukas ja yksinkertainen. Hauskana yksityiskohtana on kahtena kerroksena olevat omenanpalat: alle kuutioituna ja päälle renkäaina. Plussana mehukas lopputulos ja herkullinen ulkonäkö!

Resepti löytyi Maku-lehden nettisivuilta ja tässä sen ohje pikkuisen muunnelltuna. 

Talkoolaisten omenapiirakka

Pohja:

4 dl piimää

2 dl sulatettua voita (anna jäähtyä)

2 dl hienoasokeria

1 dl fariinisokeria

3 dl vehnäjauhoja

3 dl puolikarkeita spelttijauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

sekä

500 g omenia (hapokkaita, n. 9 dl kuutioituna)

½ dl hienoasokeria

1 tl kanelia

Pinnalle:

4 pienehköä omenaa

hienoasokeria

kanelia

Sekoita piimä, sulatettu voi ja sokerit keskenään. Yhdistä jauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja ruokasooda. Sekoita kuivat aineet piimäseokseen.

Kuutioi omenat ja sekoita joukkoon sokeri sekä kaneli. Levitä taikina leivinpaperoidulle korkeareunaiselle uunipellille, ripottele kuutioidut omenat taikinalle ja painele kämmenellä taikinaan.

Poista pinnalle tulevista omenista siemenkota omenaporalla. Leikkaa omenat noin puolen sentin paksuisiksi renkaiksi ja asettele piirakan pinnalle. Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa 30 - 40 minuuttia.

Anna jäähtyä, syö ja nauti!

Rentoja rannekoruja

Innostuin vaihteeksi pitkästä aikaa koruilemaan. Mallit ovat olleet mielessä jo hyvän aikaa, mutta toteutus on antanut odottaa itseään. Koulun taas alkaessa ajattelin valinnaiskurssien kanssa tehdä alun pikkutyöksi helmistä ja nyöristä punotut rannekket, koska osa materiaaleistakin oli jo valmiiksi olemassa. Tulinpa siinä samalla kokeilleeksi sitten pari eri tekotapaa ja tehneeksi itsellekin muutaman uuden korun.

Yllä oleva ostokoru reilun vuoden takaa oli muiden rannekorujen innoituksen lähteenä. Se maksoi reilusti yli kaksikymppiä eli oli kohtuullisen hintava (tosin helmet ovat jotakin korukiveä). Se on ollut ahkerassa käytössä niin kuin nahkanyörin kunnosta jo näkee. Toteutustapa on tässä hyvin yksinkertainen: kaksinkerroin taitetun nahkanyörin väliin on siimalla pujoteltu tasakokoisia helmiä. Kiinnittimenä korussa on nappi ja solmittu lenkki.

Tässä rannekkeessa on vaaleaa 1 mm:n nahkanyöriä, 6 mm:n kirkkaan sinisiä särölasihelmiä ja 6 mm:n särmikkääksi hiottuja kirkkaita, irisoituja (sateenkaarikäsiteltyjä) helmiä sekä soikea metallinappi. Helmet on kiinnitetty ohuella siimalla. Siimalla ompelu on siitä hankalaa, että se ei pysy aloillaan vaan "lenksuu" ommellessa suuntaan ja toiseen ja on jatkuvasti pujottelun tiellä. Suosittelen helmien kiinnitykseen mieluummin helmitöihin tarkoitettua lankaa (kestävää nylonia). Langan alku ja loppusolmut kannatta vahvistaa sopivalla koruliimalla (esim. G-S Hypo Cement, jota saa toisista helmikaupoista, mm. Bohemia design -liikkestä Tampereella). Muita tarvikkeita koruihin löytyy askarteluliikkeistä ja helmikaupoista. Soikeat metallinapit löytyivät Helmimeri-liikkeestä.

Innostuin kokeilemaan myös pienemmillä siemenhelmillä ja puuvillavahanyörillä. Keskimmäinen, kaksinkerroin ranteen ympäri menevä rannekoru on tehty samalla tekniikalla kuin ylin 6 mm:n huurrelasisista ja särmikkäistä helmistä valmistettu. Alin on palmikoitu puuvillavahanyöristä ja 6/0-kokoisista hopean värisistä siemenhelmistä. Kiinnittimiksi löytyi helmiäisnappeja omasta nappilaatikosta.

Kokeilin palmikointitekniikkaa parilla eri värisellä puuvillanyörillä, tumman ruskealla ja pinkillä.

Tässä vielä linkkejä näiden rannekoristusten englanninkielisiin, mutta hyvillä kuvilla varustettuihin ohjeisiin:

• Leveämpi rannekoru: Wrapped Cord Bracelet
• Palmikoitu rannekoru: Braided Bead Bracelet

Mielenkiintoisia koruiluhetkiä teillekin sinne tummeneviin syysiltoihin!