Elephant and Castle

Pikkuinen Leo Joel Samuel sai hiljattain lahjaksi chenilletekniikalla valmistetun norsupeiton.
Chenillen valmistaminen on yksinkertaista, mutta hieman aikaavievää, tosin lopputulos palkitsee kyllä vaivan. Nukkapinnasta tulee ihanan pehmeä, peitto on mukavan notkea ja sopivan raskas.

Tiny Leo Joel Samuel got recently as a present a chenille blanket with elephant motives.
Making chenille is simple but a bit time consuming, though the outcome is well worthwhile. The surface with nap is wonderfully soft and the blanket is comfortably supple and aptly heavy.


Peitossa on toinen puoli hieman tukevampaa puuvillaista sisustuskangasta Designers Guildin Primrose Hill -kokoelmasta nimeltään Elephant and Castle ja chenillepinta muodostuu kolmesta kangaskerroksesta: valkoisesta puuvillaflanellista, turkoosista pellavaviskoosista (omia vanhoja varastoja) sekä itse värjätystä puuvillasatiinista (ns. pussivärjätty reaktiiviväreillä). Reunaa kiertävään kaitaleeseen löytyi niin ikään omista kangasvarastoista sopiva valkopilkullinen turkoosi puuvillakangas.

Chenillepinnassa jää päällimmäinen kangas eniten esille, mutta muutkin kankaat antavat pinnalle kivasti elävyyttä. Peitto on valmistuttaan pesty, jolloin nukkapinta vetäytyy hauskasti aaltoilevaksi.

Homma aloitetaan tasoittamalla kangaskerrokset ja neulaamalla ne kiinni toisiinsa sieltä täältä. Tikkausten ompelua varten piirretään viiva 45 asteen kulmassa aloittaen esim. jostain kulmasta. Tikkaukset on ommeltava täysvinoon, mutta niiden suunta voi vaihdella siten, että pintaan muodostuu erisuuntaisia alueita.

Jos ns. pohjakangas eli ehjäksi jäävä (yllä olevassa kuvassa alimmainen) kangas olisi ollut muutaman sentin kanttiinsa suurempi kuin muut kerrokset, olisi tikkauksen jälkeinen kangaskerrosten leikkaaminen ollut helpompaa eli leikkuuvälineen olisi saanut helpommin pujotettua kangaskerrosten väliin. 

Ensimmäisen tikkauksen voi piirtää ja ommella chenillepuolelta niin piirrosviiva ei ainakaan näy, jos ehjäksi jäävä kangas on paraatipuoli, kuten tässä peitossa. Muut tikkaukset ompelin kuviolliselta päällyspuolelta sentin etäisyydelle toisitaan (piston pituus 3). Työn reunat kannattaa isossa ompelutyössä rullata tikkauskohdan molemmin puolin ja kiinnittää esimerkiksi hakaneuloilla.

Tasasyötintä käyttämällä kangaskerrokset pysyvät paikoillaan ja kiinnitykseksi riittää neulaaminen. Pienissä töissä tikkaus onnistuu tavallisella paininjalallakin, mutta kangaskerrokset on silloin syytä harsia toisiinsa kiinni.

Kun kaikki tikkaukset on ommeltu, kangaskerrokset leikataan chenilleleikkurilla tikkausten välistä ja alimmaisena oleva pohjakangas jää ehjäksi. Leikkaamiseen voi käyttää myös teräväkärkisiä saksia, mutta silloin on varottava leikkaamasta pohjakangasta ja työ on huomattavasti hitaampaa ja raskaampaa.

Peiton reunat ja kulmat tasataan ennen niiden kanttausta. Tasaaminen sujuu joutuisasti ja tarkasti pyöröleikkurin ja tilkkutyöviivaimen avulla.

Reunan kanttausta varten leikataan 5 - 6 cm:n levyisiä (tässä täysvinoja) kaitaleita tarvittava määrä ja ommellaan ne yhtenäiseksi nauhaksi. Kanttauksen voi valmistaa myös lankasuoraan leikatuista kaitaleista. Reunakantin ompeluun löytyy hyviä kuvitettuja ohjeita netistä, tosin englanninkielisenä. Kanttauskaitale voidaan ommella joko yksinkertaisesta kaitaleesta (kuvassa yllä), kuten tästä linkistä löytyvässä ohjeessa tai kaksinkerroin taitetusta kaitaleesta, johon löytyy ohje täältä. Kaksinkeroin taitettuun kaitaleeseen tarvitaan leveämpää nauhaa.

Valmis peitto pestään pesukoneessa, jolloin auki leikatut kangaskerrokset pörhistyvät ja muodostavat nukkaa. Nukkapuolta voi halutessaan vielä harjata karkealla harjalla samettimaisemman tunnun aikaansaamiseksi. Lähikuva chenillepinnasta löytyy täältä.

Englanninkieliset ohjetekstit löytyvät flickristä chenille-setistä.

English version for these texts the can be found in my flickr chenille set.