Vävykokelas oli onnistunut kuluttamaan pari vuotta sitten neulotut sukat suhteellisen surkeaan kuntoon. Kantapäät olivat suorastaan räjähtäneen näköiset ja päkiän kohtakin miltei puhki kulunut. Sukkien korjaamisesta oli ollut jo aiemmin puhetta, mutta ne olivat sukeltaneet piiloon vaatekomeron uumeniin, kunnes suuremman komeronperkauksen yhteydessä vihdoin pääsivät taas päivän valoon.
Kuten vanha suomalainen sananlasku sanoo: Jolla on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä. Siispä tuumasta toimeen! Mottoni on myös: Köyhän ei kannata ostaa halpaa! - joten onneksi lankana oli tiukkakierteinen (ja kohtuullisen arvokas) merinovilla Colinetten Jitterbug, jota oli vielä varastoissani keränloppuja jäljellä.
Purin ensin kantapohjista kuluneet silmukoiden rippeet pois ja poimin ehjistä reunoista avosilmukat puikoille. Neuloin uuden kantapohjan, joka taisi tulla kuin varmuuden vuoksi pienemmillä puikoilla ja tiiviimpää kuin alkuperäinen neule. Silmukoin lopuksi tylpällä kanavaneulalla silmukkareunat yhteen.
Päkiän kohdat vaativat parsimista. Parsinsieni esille ja kohta oli pohjatkin vahvistettu. Huomattavan muodonmuutokset sukat kokivat lopuksi pesun yhteydessä. Ne olivat lähes uuden veroiset ja kestävät nyt ainakin vielä vuoden kulutuksen! Varsinkin, kun vävykokelaalla on nyt joulun jäljiltä toisetkin ohuemmat villasukat käytössään.
Jos parsiminen ei ole sinulle ihan tuttua (ja vaikka olisikin), käy vilkaisemassa ohjetta täällä ja kurkkaa myös Ylen Olotilan sivulle, jossa on myös hyvä videopätkä parsimisesta. Ja vielä vinkiksi parsimuksiin ja parsinsienen hankintaan: hyvä parsinsieni on puusta tehty (muoviset ovat lipsuvan luikkaita), tarpeeksi isolakkinen (halkaisija 6-7 cm) ja mielellään lakkaamaton (tai ei ainakaan kovin liukaspintainen). Silloin saat sienestä hyvän otteen ja parsiminen sujuu kuin leikki :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti