Marmorointia kankaalle partavaahdolla

Partavaahtomarmoroinnilla kuvioitu tiskirätti

Laiton edelliseen juttuuni kuvia partavaahdolla marmoroiduista tiskiräteistä ja tässä nyt ohjeet partavaahtomarmorointiin tekstiilipinnalle. Tämä on helppo, näyttävä ja suhteellisen nopea tekniikka, jota voi kokeilla myös lasten kanssa (kunhan eivät ole niin pieniä, että syövät vaahtoa...).

Tarvikkeet partavaahtomarmorointiin

Partavaahtomarmorointia varten tarvitset:

• kuivioitavaa tekstiiliä (kangas on syytä pestä, jos se ei ole painopohjakangasta - tiskirättiä ei  pestä)
• partavaahtoa (esim. Lidlin vaahto maksoi reilusti alle 2 €)
• kankaanpäinovärejä
• ruiskuemulsioita (jos käyttämäsi päinoväri on paksua tai käytät väripigmenttejä)
• laakea tasapohjainen astia, johon kuvioitava tekstiili mahtuu suorana
• lasta partavaahdon tasoittamiseen
• ikkunalasta partavaahdon poistamiseen tekstiilin pinnalta
• kuppi väriliuoksen sekoittamiseen
• kertakäyttöruiskuja tai pipettejä (apteekista, 10 ml ruisku on sopiva)
• tikku, puikko tms., jolla voit sekoitella vaahtoon kuvioita
• jokin suoja työskentelyalustalle

Tiskirättejä, ruiskuemulsiota ja väripigmenttejä saa esim. Emo-tuotannolta tai sen jälleenmyyjiltä. Väripigmentit ovat hyvin riittoisia ja niitä saa erikokoisissa pulloissa. Tiskirätit maksavat Emo-tuotannolla 1,20€/kpl.

Pursota partavaahtoa laakeaan astiaan (vaahdot on muuten vahvan "miehekkään" hajuisia eli ei ole oikein tuoksuyliherkän hommaa tämä). Pursottamista helpottaa, kun pidät astiaa tässä vaiheessa pystyasennossa - vaahto pysyy kyllä alustassa. Tasoita vaahto lastalla 1-2 cm kerrokseksi. Tarkista, että vaahtokerros on sopivan kokoinen tekstiilillesi.

Tiputtele ohennettuja värejä tai ruiskuemulsioon sekoitettuja pigmenttejä pipetillä tai ruiskulla vaahdon pinnalle ja piirtele tikulla/puikolla kuvioita vaahtoon, jolloin väri muodostaa pinnalle viirumaisia kuvioita.

Painele tekstiili tiiviisti vaahdon pinnalle, niin ettei väliin jää ilmataskuja vaan väri osuu kauttaaltaan tekstiiliin pintaan. Tiskirättiä ei tarvitse "esikäsitellä" pesemällä vaan se on helppo asettaa vaahdon pinnalle jäykkyytensä ansiosta. Nosta tekstiili pois vaahdon päältä ja laske työskentelyaslustalle.

Vedä ylimääräinen vaahto pois tekstiilin pinnalta ikkunalastalla (rätin kiinni pitäminen yläreunasta ei ollut kuvaustilanteessa mahdollista, koska tekijä-kuvaajalla on vain kaksi kättä) ja anna tekstiilin kuivua. Kiinnitä väri tekstiilin kuivuttua silittämällä ja tekstiilisi on käyttövalmis mahdolliseen jatkojalostukseeen. Tekstiili kannatta värin kiinnittämisen jälkeen vielä pesaista, sillä partavaahdosta jää todella voimakas "döfis".

Jo kerran käytettyä vaahtoa ei kannata heti huuhtoa pois vaan sitä voi vielä jatkokäyttää: sekoita tai tasoita vaahdon pinnalle jääneet värit ja paina pinnalle uusi tekstiili. Kuvan kokeilusta tuli hiukan Timo Sarpanevan 1960-luvulla suunntteleman Ambiente-kankaan henkinen, joskin väritykseltään vaisumpi.

Jatkoin kokeilua vielä kolmannelle kierrokselle ja sekoitin jäljelle jääneen vaahdon ensin suhteellisen tasaiseksi vaalean mintunvihreäksi. Tiputtelin siihen uuden värin, voimakkaan pinkin ja vetelin täplille "häntiä".

 Tästä viimeisestä kokeilusta ompelin kivan vetoketjupussukan, jossa on kuvioinnin värejä toistava pinkki sisusta ja vetoketju. Päällyskankaan ja vuorin väliin laitoin tueksi ohutta silittämällä kiinnittyvää levyvanua. Sitä saa esim. Ullakasta.

Mustaa, valkoista ja harmaata

Jotakin oon saanut välillä aikaiseksi ja nyt vaihteeksi tänne blogiin asti. Järjestin kotona kuvaussession, kun sattui kirkas päivä ja sopivasti aikaa. Lampun valossa ja harmaana päivänä tulee ymmärrettävästi onnettomia kuvia - varsinkin, kun kaikki kuvattava on mustaa, musta-valkoista tai harmaata (jaa, onhan mukana vähän rusehtavan harmaatakin eli mokkaa). Nämä nyt on jokseenkin ok, kun vähän editoin niitä PicMonkeyn avulla. Se on mun tarpeisiini sopiva nettieditori, johon toki saa maksusta lisäominaisuuksia, jos niitä kaipaa.

Neuleet ja virkkaukset on olleet monta kuukautta jokseenkin pannassa "tenniskyynärpään" takia. Pahuksen hankalaksi homman tekee se, että vaiva on kummassakin kädessä. On takana jumppaliikkeitä, tulehduskipulääkekuuria ja hierojan käsittelyä, mutta vaiva on itsepintainen ja vaihteleva. Huomenna meen taas juttelemaan lääkärille, mahdollisesti pistää jo piikkiä kynäpäähän.

Ihan mitään tekemättä on oo koko aikaa tietenkään jaksanut olla, joten sen verran otin koukkua käteen, että sain pikkuannoksina virkattua tyttären uuteen kotiin maton kylppäriin. Kuteena on Poppanavakasta hankittu trikookude yhdeksikön metallikoukulla puolipylväin virkattuna. Painoahan tällaiselle teelmykselle tulee, tälle noin 1,5 kiloa. Mitat suurin piirtein 54 x 63 cm. Mallia otin vähän tästä Lankavan ohjeesta. Lopputuloksen kokoa oli aika hankala arvioida etukäteen, koska siihen vaikuttavat niin kuteen paksuus, venyvyys kuin oma virkkuukäsialakin.

Ompelukonehommissa tuntuu kädet kestävän paremmin, kun ei tuu samaa liikettä koko ajan. Niinpä oonkin saanut muutaman vaatekappaleen surautettua. Nämä molemmat yllä olevat on ommeltu
kotimaisen NOSHin Kide-printtitrikoosta (95 % luomupuuvilla, 5 % elastaani). Trikoot ovat todella laadukkaita ja pinta pysyy siistinä ja sileänä käytössäkin. Puuvillatrikoo kännattaa kutistaa pesemällä kangas jo ennen ompelupuuhiin ryhtymistä tai sitten vaatteeseen täytyy varata tarpeeksi kutistumisvaraa, sillä materiaali kutistuu pesussa 5 - 8 %. T-paidan trikoota en kutistanut ja nyt se saisi olla hiukan pitempi...

Paidan tein jo kesällä (harmaa printti vaniljan valkoisella pohjalla) ja tunika syntyi viime viikonloppuna (musta printti mokkapohjalla). Paita on valmiin T-paidan avulla suoraan trikoolle kuositeltu. Tunikan malli on muokattu Ottobre Woman 5/2013 mallin 1 pohjalta. Tunikaan tein sivusaumoihin upotetut taskut. Hihat ovat vajaamittaiset.

Tunikat on mulle mieluisia käytää. Niinpä tässä yksi versio aiheesta. Paitamekon tyylistä vaatetta oon suunnitellut jo pitkään. Tässäkin on vajaamaittaiset hihat, taskuina reilut paikkataskut edessä molemmin puolin ja napit yksinkertaiset himmeän hopean väriset. Kangas on Eurokankaasta jo puolitoista vuotta sitten hankittua puuvillasatiinia, jossa on hiukan elastaania. Kaava on Suuri Käsityö -lehdestä parin-kolmen vuoden takaa. Kaulusta pienensin sentin verran yläreunasta.

Ja vielä yksi tunika NOSHin raitatrikoosta - vanilja ja tumma harmaa. Tämä malli on vahvasti muokattu väljemmäksi ja suoremmaksi samalla kaavalla kuin Kide-tunika. Vajaamittaiset hihat, pääntie venemäinen ja kangasta riitti nipin napin yhteen paikkataskuun, sillä leikkasin kaikki palat yhdestä kankaanleveydestä (tämä on tavallista leveämpää trikoota, n. 170 cm).

Vielä olis varastossa saman firman mustaa joustocollegea. Suunnitelmissa on ommella siitä leggings-tyyppiset pöksyt tunikoiden alla käytettäväksi. Saas nähdä milloin saan ne aikaiseksi, sillä niihin en ole vielä kaavaa etsinyt.

Piristystä olkkariin

Talven jälkeen olohuone kaipasi freesausta, joten raivasin vähän. Tai oikeastaan aika paljon. Roinaa lähti ikkunalta ja hyllyiltä säilytyslaatikkoihin. Ostettiin uusi matto Askosta (vähän pilkistää kuvan alaosassa). Sitten piti päivittää tyynynpäälliset.

Eurokankaasta löytyi pitkulaisen tyynyn leveäraitainen kangas (Eero Aarnion design). Omista varastoista kaivoin valkoisen pellavan, johon painoin kirjainleimasimilla ja kankaanpainovärillä kevätrunon. En halunnut pelkkää mustavalkoista, joten yksi tyynyistä sai ylleen lempeän keltaisen pellavapäällisen (sekin Eurokankaan valikoimista). Tällaisiin perustyynynpäällisiin ompelen nykyään piilovetoketjut alareunaan - ne on niin kätevät kiinnittää ja huomaamattomat käytössä.

Runotyynyn runo on Risto Rasan esikoisteoksesta Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971). En ole mikään varsinainen runotyttö, mutta on mulla muutama klassikko hyllyssäni (niinkuin Tiitiäisen satupuu...). Tämän Rasan kirjan olen saanut jouluna 1977 kaveriltani Pirkolta. Risto Rasan tuotannosta löytyy lyhyitä, naivistisen avoimia ja arkisen lämpimiä runoja. Siis just sopivia tällaisiin pikku painoprojekteihin.

Kätsy kässypussi

Ystäväni Tiina, innokas neuloja, vinkkasi jokin aika sitten kätevästä pikkuneuleelle sopivasta käsityöpussista, jonka sittemmin jäljitin Etsyyn. Tutkailtuani pussukan kuvia piirsin hieman omaan tyyliini stailatun kaavan ja sain vihdoin viime viikonvaihteessa ommeltua pussukan itselleni.

Tätä pussukkaa on kätevä kuljettaa tai pitää neuloessa käsivarrella, mutta yhtä hyvin se voi olla sohvalla vierelläni. Ennen vanhaanhan ahkerat neulojat (tai kutojat, niinkuin eteläpohjalaisena yleensä sanon) neuloivat kävellessäänkin ja kerä kulki mukana pienessä pussukassa käsivarrella. Tässä on nyt moderni versio vanhasta keksinnöstä.

Erityisen kätevä tämä pussukka on silloin, kun neulon kahta sukkaa kerralla, kahdelta eri kerältä! Kummankin sukan kerät ovat tallessa pussukassa, eivät pyöri ympäriinsä ja vieri välillä lattialle. Kätevintä on, että langat juoksevat eri aukoista eivätkä kierry toisiinsa niin helposti neulomisen aikana.

Pussukka on valmistettu kahdesta eri kankaasta. Sisäpuoli on tässä yksivärinen ja päällinen kuviollinen. Täältä voit ladata pussukan kaavan. Pussukan korkeus on 28,5 cm ja leveys 24 cm. Suurenna kaavaa alaosastaan, jos haluat tehdä isomman. Lisää kaavaan sentin saumanvarat.

Valmista näin:

• Ompele sekä ulko- että sisäpussukka ensin alaosastaan omaksi pussikseen.
• Kavenna tai lovea saumanvarat kaarikohdissa ja käännä päällysosa oikein päin.
• Pujota pussiosat sisäkkäin, oikeat puolet vastakkain.
• Ompele aukkokohdista pussit toisiinsa, mutta jätä aukkosaumojen yläosasta 1 cm ompelematta (äläkä ompele yläreunaa eli kanninkohtaa vielä ollenkaan). Kavenna tai lovea taas kaarikohdat saumanvaroista ja käännä koko höskä oikein päin toisesta kantimen aukosta eli ompelemattomasta yläreunasta.
• Oio pussin saumat hyvin auki ja silitä ne litteiksi.
• Ompele päällysosan kantimen eli auki olevan yläreunan saumat toisiinsa kiinni. Avaa saumaa ja asettele saumanvarat oikeaan asentoonsa pussiosien sisään.
• Taita sisäpuolen saumanvarat myös sisäänpäin oikeaan asentoonsa ja ompele sauma (aukko) käsin kiinni.
• Tikkaa vielä aukkojen reunat ympäriinsä suoraompeleella.

Voilà! Kätsy uusi kässypussisi on valmis käyttöön!

Päänpeittimiä, osa 1: Lippis

Nuorelle miehelle oli tullut sama ajatus kuin äidilleen: nyt pitäisi saada pää peittoon porottavalta auringolta. Liekö molemmilla muistunut mieleen henkilökohtainen kokemus männäkesiltä - auringonpistoksesta.

Äiti plarasi kaavalehtiään ja löysikin mielestään pojalleen sopivan mallin. Poikaa piti ihan pikkuisen vakuutella, hän kun ei perinteisesti ollut lippalakkimiehiä.

Ottobre-lehdestä 4/2006 löytyi malli 30 Canvaslippis, jossa riitti kokoja 50 - 56 sentiin

ja johon vaivaiset 0,5 senttiä oli lisättävä päänämpärysmittaan.

Mummolassa oli kaivettava kaappeja ja löytyihän sieltä viimein sopivaa kangasta.

Vuorikankaaksi päätyneestä Amy Butlerista oli tulossa hellehattu äiteelle itselleen,

mutta jalona ihmisenä hän malttoi uhrata siitä osan tähän projektiin

(toivottavasti riittää vielä siihen suunniteltuunkin tarkoitukseen...).

"Neulankärjestä" lähti uuden uutukainen lippis pojan matkassa junalla kohti Turkua ja tulevia kesäseikkailuja. Saattaapa se päästä jopa Italiaan saakka, mikäli osaa osoittautua toimivaksi ja hyödylliseksi.

Värityskassi

Ostin Ikeasta Tidny-kangasta.

Tukevahkoa puuvillakangasta, jossa on mustalla valkoiselle painettuna kaikenlaisia maisemia ja monenmoisia ympärillämme näkyviä asioita ja tavaroita.

Ompelin kankaasta kassin ja kassiin kiinnitin mustasta kankaasta kantimet.

Laatikostani kaivoin esille tekstiilitussit ja rupesin värittelemään kassin kuvioita.

Ajattelin, että värittelen vain joitakin kuvioita ja osan jätän värittämättä.

Säilyy graafisuus ja kontrastit.

Kuvia voin väritellä myöhemmin lisää, jos siltä tuntuu.

Tämähän on kuin värityskirja, paitsi että on värityskassi!

Kuulokekotelo

Surautin kokeeksi tällaisen pienen pyöreän kuulokekotelon, jonka ohjeen löysin jo aikoja sitten Dog under my desk -blogista. Aikaa kului vain tunti palojen leikkuusta valmiiseen koteloon. Tämäkin siis sopii vallan mainiosti joululahjojen idealistalle. Valmistus sujuu varmasti vielä nopeammin, jos näitä tekee useita sarjatyönä. Vetoketjun täytyy olla vähintään 12 senttinen, jos haluaa se taittuvan päästään kotelon sisään, mutta 10 senttiselläkin pärjää. Pitemmän voi pätkäistä kuten ohjeessa on tehty.

Samantyyppisellä idealla toteutettu AhMATTI-kukkaro löytyy myös Omakoppa-blogista, mutta tuossa englanninkielisessä on pdf-kaavat ja yksityiskohtaisemmat valmistusvaihekuvat. Selkeiden kuvien avulla pärjää, vaikka ei ihan haka englannissa olisikaan.

Kesävaatetta

Toukokuussa, kun lämpimät säät äkisti alkoivat, tuntui siltä, että garderobini oli kesävaatteiden osalta sangen vajavainen. No, siitä se sitten lähti... Toivottavasti kesä jatkuukin pitkään lämpimänä!

Laukka-hame ja Putket-paita

Oranssi on nyt viehättänyt enemmän kuin aikaisempina vuosina. Laukka-hameen kangas löytyi Eurokankaan palalaarista. Helman tuntumaan painoin valmiilla sabluunalla kuviot. Kaava on Ottobre Woman 2/2007 lehdestä malli nro 12. Putket-trikoopaidan kangas löytyi omista varastoista. Kuviot on tehty leimasimilla painaen. Kaava on samaisesta Ottobresta kuin hamekin, malli nro 3 - lisättynä pääntien rinkula-aukolla. Puinen lempparikaulakoru on muutaman vuoden takainen kirpputorilöytö, lienee peräisin 60-luvulta. Kengät Clarksin Freckle Ice.

Oranssit yksityiskohdat

Poppy-pusero

Kansakoulussa 60-luvun loppupuolella tekemäni ruudullinen kässäpussi ja Suuri Käsityö -lehti 4/2013 innoittivat Poppy-puseron tekoon. Kaava on malli nro 3A lyhennetyllä helmalla. Koristelut ovat edenneet vähitellen, kuin jatkokertomuksena: ensi koukkunauhat, parin käyttöpäivän jälkeen kirjovalla ompelukoneella pari pientä unikkoa helmaan ja niskaan (niitä voisi olla useampikin vierekkäin - ehkä lisään vielä jossain vaiheessa) ja viimeisimpänä ristipistotekstit sekä Madeleinen häiden innoittamana vielä kruunukin muistoksi kirjontapäivästä!

Ristipistoteksteihin satuin löytämään ilmaisen nettiohjelman, jossa on kuusi eri kirjaintyyliä. Voit netissä tehdä haluamasi tekstit ja tulostaa/tallentaa ne sitten itsellesi. Historiallisia kruununmalleja löytyi nettihaulla täältä: *klik*

Ristipistoja erilaisilla kirjaintyyleillä

Tropcal-mekko

Tropical-mekon kangasvalinta on minulle aika epätyypillinen, mutta halusin värikkään trikoisen hellemekon ja tätä oli Eurokankaassa tarjolla - eikä tullut kalliiksi: 5,90 €/metri oli tämä hyvin joustava viskoosisekoite. Sopiipa alle monen eri väriset topit ja yleisilme muuttuu samalla. Kaava on Suuri Käsityö -lehdestä 5-6/2013 malli 3. Kaava on alunperin topille, mutta tein siihen pitkän helman yhdestä palasta. Sen lisäksi tein yläosasta yksinkertaisen ja käänsin reunat trikoosta leikatuilla kaitaleilla (ohjeessa yläosa on kaksinkertainen ja olisi ollut kyllä nopeampi ja helpompi toteuttaa, mutta eipä ollut niin paljoa kangasta...).

Sugarpop-toppi ja Verdant-hame

Viileämpiä sävyjä on Sugarpop-topissa, jonka kangas löytyi niin ikään Eurokankaan palalaarista seitsemällä eurolla. Kankaasta näet selvemmän kuvan täällä: *klik*. Kaava on Ottobre Woman -lehdestä 2/2011 malli 11 Palermo. Lyhensin helmaa, siirsin rintamuotolaskoksen paikan kädentielle ja ompelin piilovetoketjun selän sijaan sivusaumaan. Lisäksi pääntietä piti hieman avartaa, koska se nousi ikävästi edestä törrölle valmiina eli valmis pääntie piti vielä melkein kokonaan purkaa, mrrr :(

Verdant-hame on jo viime kesältä ja se on tehty samalla kaavalla kuin Laukka-hame. Kankaana on Eurokankaan hieman joustava, sileäpintainen Mallorca-puuvillasatiini. Aivan ihana kangas käytössä! Samasta kankaasta on valmistumassa vielä kermanvalkoiset shortsit (leikattu) ja turkoosit capri-mittaiset housut (vielä kankaana).

Taidanpa tästä taas palata toisen koneen, ompelusellaisen,  ääreen... Keep calm and sew on, girls!